— "Niin käy aina sille, joka ei etsi ilmotettua, totista Jumalaa, vaan oman mielensä mukaista", — virkahti silloin Anna Pawlowna päättävästi. Harhama oli hetken vaiti ja jatkoi sitten:
— "Sitten alkoi terveyteni murtua… Silmät tulivat kipeiksi. Mutta Jumala, se totuus, pakeni kerros kerrokselta, yhä syvemmälle kirjakasaan. Se pakeni sitä mukaa, kuin sitä etsin. Minä löysin ainoastaan omien kysymyksieni ilkkuvan kaiun. Se oli aina vastassani, kuin irvistelevä luuranko."
— "Mutta jotain muutakin Te kumminkin löysitte", — tarttui taas
Anna Pawlowna puheeseen.
— "Kyllä… 'jotakin'… Löysin koin syömää viisautta."
— "Kuinka, koin syömää?" — keskeytti Anna Pawlowna hämmästyneenä.
— "Niin", — vastasi Harhama, — "myöhempi viisas oli todistanut vääräksi edellisen viisauden… syönyt sen, kuin koi. Vihdoin huomasinkin olevani hämähäkki, joka kävelee tomuisissa kirjoissa, kuin vanhassa romuarkussa, vieraan romun seassa, eläen mädänneiden ihmisaivojen jättämästä perinnöstä. Se huomio ei tuntunut lohduttavalta monivuotisten ponnistusten ja siinä menetetyn terveyden jälkeen. Niinä aikoina tutustuin erääseen renttuun, hänen nimensä on Tuomas Porcus. Meistä tuli ystävät. Hän sanoi — noin huomaamattansa — minulle kerran, puolipäihtyneenä, kun puhuin kanssansa: 'Mitä varten etsiä totuutta? Viinaryypystä on ihmiselle suurempi ilo, kuin totuuden löytämisestä ja maailman syntysanojen tuntemisesta… Ja miten moni sen onkin jo löytänyt… Totuus on etsijälleen vielä hullumpi, kuin pohjoisnapa. Sen ääressä paleltuisi… — jos nimittäin onnistuisi sinne pääsemään.'
"Silloin minä aloin hoippua."
— "No, se on oikea sana Teistä. Elämänne on todellakin yhtenäistä uhmailua ja hoippumista kahden äärimäisyyden välillä… eikä kulkua oikeaa johtotähteä kohti… Ja mihin päättyi Teidän totuuden etsimisenne?" — kysyi Anna Pawlowna uteliaana.
— "Se päättyi siihen, että minä aloin uskoa löytäneeni totuuden Tuomas Porcus'en sanoissa. Minussa heräsi silloin kysymys: 'Mitä varten minä elän ja etsin totuutta?'" — vastasi Harhama.
— "Kummallista! Mitä varten minä elän! Ettekö sitä tiedä?" — ihmetteli Anna Pawlowna.