— "Niin. Senkin vesitilkan tarvitsin omaan janooni. Mutta ne olivat ohimeneviä kysymyksiä. Elämä tukahdutti ne aina. Kerta minä tapasin puistossa kolme repaleista, likaista tyttöstä, nuorin kymmenvuotias, vanhin kaksitoistavuotias. He kertoivat kulkevansa prostituerattuina, ansaitaksensa oman ja vanhempiensa leivän. He vaihtoivat ruumistansa leipään…"
— "Herra, Jumala!" — huudahti Anna Pawlowna puistahtaen. — "Te kerrotte tänään kamalia." Harhama jatkoi kylmänä:
— "He kertoivat sen viattomina, kuin taivaan enkelit, kertoivat kuinka tunnetut, korkeat henkilöt olivat heidät raiskanneet. Mieleni järkkyi. Minä syötin heidät, annoin heidät pestä ja pukea. Mieleni täytti samalla viha Jumalaa kohtaan. Minä ajattelin: 'Jumala! Miksi istut laiskana taivaassasi ja annat vääryyden maan päällä tapahtua?' Ja minussa heräsi halu syöksyä vaikka pommi kädessä pelastamaan niitä pieniä kurjia, jotka Jumala oli hylännyt ihmispetojen saaliiksi. Minä uskoin siinä olevan tehtävän, jota varten tulee elää. Mutta päivät kuluivat, minä hoipuin lopullista päätöstä tehdessäni. Aloin kyllä jo työnikin: Ryhdyin tutkimaan sosialismia. Matkustin sitä varten ulkomaille. Aloin myöhemmin tarkastella kurjuutta elämässäkin… Mutta sitä tehdessä minä ihastuin kurjuuteen…"
— "Taivaan Jumala!… Mitä te puhutte?" — huudahti Anna Pawlowna tuskaisena.
— "Niin", — jatkoi Harhama. — "Ihmiskärsimys ja kurjuus oli niin suuri… Se suuruus minua hurmasi… Ja sitä ihaillessani minä olin unohtanut puiston penkillä istuvat pikku portot… Niin… niin… Elämä on elämä… Ja kaiken lopuksi minussa syttyi… Tiedättekö mikä?"
— "No?" — kysyi Anna Pawlowna uteliaana, hermostuneena.
— "Kullanhimo", — vastasi Harhama.
Anna Pawlowna huudahti heikosti ja peittäen kasvonsa käsillään, lausui hän puistahtaen:
— "Huh! Älkää puhuko siitä, älkää herran tähden!… Minä muistan sitä kuullessa sen pörssissä pureksitun juutalaisen… Palatteko te vielä?"
— "En", — vastasi Harhama. — "Se tuli on minut jo valmiiksi polttanut. Se poltti minut rikkinäiseksi seulaksi kaikelle jalommalle ja siksi teidänkin jaloutenne valui minusta maan multaan. Minä aloin koota kultaa, tietysti niiden pikku porttojen laisten kustannuksella."