— "Mene sitten!" — ärähti puhuteltu Nikolaille ja molempien katseet kohtasivat toisensa, kuin kaksi terävää puukonkärkeä.
He tulivat Nikolain isän työpaikalle. Tämä oli kahden muun miehen kanssa luomassa teollisuusjätteitä eräästä haudasta, johon piti laskea johtoa myöten valmis tulinen seos läheisestä sulattimosta. Jätteistä nousi haiseva höyry. Se täytti pienen haudan, kuin sakea huude, jonka seasta ei erottanut miehiä… Kolme silmäparia vaan kiilui sieltä ja välähti punainen paita, tai paljas olkapää. Miehet näyttivät haisevan höyryn seasta aivan salaperäisiltä pikku piruilta. Silloin tällöin kuului haudasta keuhkotautisen yskähdys.
— "Isä, oletko siellä?" — kysyi Nikolai.
— "Olen, Nikolai", — vastasi puhuteltu myrkyllisen höyryn seasta.
— "Heti lopetamme ja nousemme."
— "Hyvää päivää, Andrei! Miten voit?" — tervehti munkki Pietari
Nikolain isää, kuultuansa hänen äänensä.
— "Ah, isä Pietari!… Tekö se!… Minä jo ajattelin… Heti nousen ylös… No kiitos Sinulle, Jumala, että saan isältä siunauksen!" — puheli Nikolain isä, alkoi kömpiä ylös haudasta, yhä jatkaen puhettansa: "Kiitos Sinulle, Jumala, kaikesta!… Miten tuossa elät, isä… Me olemme pikku väkeä… Meidän elämämme on työtä ja vaivaa… yhtä työtä ja vaivaa… Jumalan kiitos että loppui työ!… Hoh-hoi!… Elämä on työtä ja vaivaa…"
Mutta silloin tapahtui kauhun tapaus: Johto, joka johti sulimosta, särkyi, ja tulinen seos ryöppysi koskena hautaan. Kuului sydäntä vihlova parahdus. Se kaikui halki Hornan luolan, terävänä, leikellen ihmisten ytimet. Hauta leimusi tulipatsaana. Palavista vaatteista, tukasta ja höyryistä tuprusi tulisoihtu ilmaan.
— "Voo-i!" — ulisi kuolevien kamala hätähuuto ja kaiku ulvoi vastausta: "Voo-i, voi, voo-ii!"
Sitten vaikeni kaikki. Kaikki jähmettyi kauhusta. Haudasta alkoi nousta sakeana pilvenä palavan ihmislihan ja sisälmyksien käry. Nikolai tyrmistyi ensin, sitten yritti hän syöstä palavaan hautaan, kuin peto, mutta munkki Pietari ja Harhama saivat hänet viime hetkenä pidätetyksi… Syntyi huutoa ja melua… Työmiehet juoksivat pyöriensä äärestä hirmupaikalle, kuin pedot palavaan penikkapesäänsä, kauhunilme kasvoilla… Juostiin… huudettiin… hätäiltiin… Haettiin rautakoukkuja… Toiset tukkivat johtoa… Ihmislihan käry on sietämätön… Kaikki peittyy savupilveen…
Pian saatiin rautakoukulla Nikolain isän ruumiin muodottomaksi palanut yläosa ylös. Se oli säilynyt kokonaisena siten, että oli, kaatuessaan haudan seinää vastaan, tarttunut sen piikkeihin. Alaosa oli kokonaan poissa. Sen luut olivat irtautuneet nivelistä ja jääneet hautaan. Toiset kaksi miestä olivat palaneet kokonaan.