Väkijoukossa kuului yksi ainoa yhteishuokaus. Useimmat tekivät ristinmerkin, toiset seisoivat tylsinä kauhusta. Ruumiin jätteet asetettiin permannolle. Kalmankalpeana seisoivat Nikolai, Harhama ja Pietari niiden ääressä. Jäsenet vapisevat kauhusta. Väki viipyy paikalla ja Hornan luolan koneet pyörivät yksinänsä.
Paikalle saapui silloin äskeinen työnjohtaja. Rikkoutunut johto oli hänen rakennuttamansa ja ruumiin käryävien jätteiden ympärillä seisovassa joukossa syttyi salamana se ajatus, että tämä työnjohtaja oli syyllinen. Hän oli pannut osan rahoja taskuunsa ja rakennuttanut lopuilla kelvottoman johdon ja sulimon. Sen tiesivät kaikki. Samoin sen, että hän Hiiden myllyssä oli saalistansa syönyt… Tämä vanha muisto kyti väkijoukossa. Työnjohtaja oli raakuutensa vuoksi yleensä vihattu… Väkijoukko hengitti nyt ruumiin käryä, juopui siitä, kuin eläin pentunsa verestä. Koston musta perkele nosti jo päätänsä joukkoihmisessä… Se veti kynsiänsä esille, terotti hampaitansa… Sen tarttuma tunki jo Harhamaankin…
Otettuansa nopeasti selon tapahtumasta, lausui työnjohtaja väkijoukolle käskevästi:
— "Paikoillenne jokainen! Kaksi miestä kantaa 'sen' pois!… Mitä siinä töllistelette!…"
Viha leimahti ihmisten silmissä. Väki poistui hitaasti pyöriensä ääreen. Synkkänä riisui Nikolai takkinsa ja peitti sillä isänsä ruumiin palaneet jätteet.
— "Mitä sinä siinä viivyttelet?" — tiuskaisi jyrkästi työnjohtaja. Tämä kysymys kulki halki Hornan luolan. Etäisimmät näkivät sen työnjohtajan uhmaa vasta liikkeestä. Silmät alkavat palaa. Viha syttyy. Nikolai on vaiti, otsalla uhman ukkosilma.
— "Mitä sinä viivyttelet… retale… kysytään sinulta?" — sähisi taas työnjohtaja hetken kuluttua, lopettaen käskevästi: "Mene edelleen!"
Nikolain nyrkki puristuu… Tulisten suihkujen, savun ja hehkuvien rautojen vilinässä kiiluvat joukko ihmisten silmät yhä vihaisempina. Kaikki seuraavat tapahtumaa jännitettynä jousena… Nikolain sielusta nousee äänettömyyden synkkä ukkospilvi.
— "Kuulitko!… Mene edelleen ja jätä 'se'!" — kiljaisee työnjohtaja… Viha yltyy Hornan luolan väessä. Silmät palavat tulina.
— "En mene," — vastaa Nikolai jyrkästi.