"Juo, niin tuska unhottuu!
Juo, niin huoli haihtuu!"
Hän työnsi taas raudan tuleen, lietsoja painoi paletta, tuli tuprusi, ahjo tohahteli ja seppä puheli lietsojalle:
— "Tästä tulee oiva pommi… Kunpa sinä osaisit lietsoa niin, että rauta jäisi ijäksensä tulikuumaksi! Ja kunpa sylki suussani muuttuisi myrkyksi, jota sylkisin rautaan!… Kun se sitten riistäjän ihoon sattuisi, niin ei sinä iltana naista häpäiseisi…"
Lietsoja painoi paletta kovemmin, ikäänkuin innostuen. Tuli tuprusi ahjosta hehkuvana roihuna ja seppä veti sieltä taas kipinöivän raudan, sylkäisi raudalle ja alkoi taas takoa. Hänen takoessansa ilmestyi pajan ovelle nuori, herttainen, kaunis tyttö ja istahti kynnykselle, sepän sitä huomaamatta. Taonnan tahdissa lauloi taas seppä:
"Katso, tyttö, punapihlajasta oksa marjainen ja sillä laula! Laula unohtaakses armahasi! Armaallas ei laulupuuksi muuta sulle tarjota, kuin hirsipuunsa. Siks älä lennä sepän kynnykselle, vaan laula, tyttö, punapihlajassa! Hohda, puhdas helmi, kukkasissa! Laula, sepän sirkku, puhdas pulmu, laula kilpaa lahorastaan kanssa!"
— "Tvi-iiiirrr!" — visersi silloin nuori tyttö ja pujahti piiloon pihlajapensaan taakse, joka kasvoi vanhan pihlajan juurista pajan oven edessä. Seppä viskasi raudan ahjoon ja astui reippaasti pajan ovelle.
— "Viserräppä vieläkin lintuni, että sinut löydän!" — puheli hän harpaten kynnyksen yli pensaan luo.
— "Tvir… tvir… tviii-irrr!" — visersi tyttö
— "Tvir-tvir-tvir! Tli… iir!… Kauniistipa viserrätkin!… Kas niin!… Muutenhan en olisi sinua pihlajankukista erottanutkaan. Kaatja, minun pulmuni, minun lintuni", — puheli nokinen seppä. Ja temmaten nuoren tytön syliinsä, nosti hän hänet, kuin lapsen kynnyksen yli, istahti itse ahjolle ja asetti tytön polvellensa.
— "No, niin, Kaatja!" — puheli nuori seppä edelleen — "Katso, miten vaarallista on istahtaa sepän pajan kynnykselle… Istahdit, lintuseni, ansan polkimelle ja jouduit sepän polvelle… Ja nyt varmaankin kadut ja mielesi tekee pois nokisen sepän sylistä pihlajan vapaana heiluvalle oksalle, punaisen marjatertun viereen…"