Ja sitten tuprusi taas ahjosta tuli, nokinen seppä takoa helskytteli ilosena ja tyttö istui pihlajankukkana pajan kynnyksellä.
Mutta hyttynen ennustaa kituutti entistä vaivaloisemmin ukkosilman tuloa. Aurinko paahtoi puoli punertavana ja tuntui, kuin olisi ilman ytimistä tiuhkunut rasva.
* * * * *
Jo oli karjan kotiatulon aika, kun pajaan saapui nuori asianajaja Zaiko. Jo oli iltarukouksen aika ja saapui Harhama ja sitten Nikitin, molemmat, kuten Zaikokin, työmiehen puvuissa. Ja kun oli levollemenon aika, oli pajaan kokoutunut kaksikymmentäneljä työmiehen pukuihin puettua miestä, kuusi niistä edustaen Venäjän vierasheimoisia kansallisuuksia, joista useimmat eivät tietäneet toistensa niiniäkään, vaan käytettiin heistä numeroita. Yksi jäi vahdiksi ulos ja nyt alettiin pajassa takoa outoja suunnitelmia. Nikolai esitteli oudoille miehille Kaatjan, ilmottamatta hänen nimeänsä, meni takuuseen hänen luotettavuudestaan ja kysyi, hyväksytäänkö hänet. Kun tähän oli vastattu myöntävästi, lakaisi Nikolai mullan pois eräästä paikasta pajan lattialta, avasi sen alta salaisen luukun ja nosti haudasta kaksikymmentäneljä pommia, jotka hän oli apulaisinensa valmistanut. Hän latoi pommit viilapenkille ja lausui niitä osottaen:
— "Siinä ovat viulumme viritettyinä. Riistäjät tanssikoot, me soitamme!" — Ja pyyhkien hikeä otsaltaan, lisäsi hän hetken kuluttua:
— "Siinä on voimamme… Parastamme olemme panneet. Paatuneet eivät usko evankeliumia ja laki on heidän vallassaan, mutta kun näillä saarnaamme, niin kuurotkin kuulevat."
Pajassa oli puolihämärä, sillä valoa pääsi sinne ainoastaan pienoisesta akkunasta. Hyttysten vaivaloinen surina oli lakannut ulkona ja salama ilmotti ukkosilman nousua. Kokous järjestyi ja asianajaja Zaiko alkoi keskustelun, lausuen:
— "Minä muutoin pyydän, että päätettäisiin ottaa vapautusliikkeen asiaksi myös Venäjän alaisten kansallisuuksien vapautus. Herra numero kolme", — hän tarkotti Harhamaa — "ja muut eri kansallisuuksien edustajat, ovat sen panneet juuri vapautusliikkeeseen yhtymisensä ehdoksi."
Toiset venäläiset olivat vaiti. — He muistivat isänmaansa suuruuden ja mahdin, sen suunnattomat tasangot ja monet kansat ja he vavahtivat kuullessaan, että sitä ruvettaisiin nyt silpomaan. Yksi joukosta huomautti:
— "Venäjää ei vaan saa sitä tehdessä leikellä raajarikoksi…"