— "Vapaus kaikille, olkoot yksityisiä, tai kansoja!" — Hänen venäläiset veljensä olivat näkevinänsä hänen jo leikkelevän paloja pois isänmaansa viljavasta tasangosta. Mutta vieraiden kansallisuuksien edustajat kuuntelivat häntä, kuin huutavan ääntä, joka ilmottaa vapauden tuloa. Salama välähti taas valaisten pajan ja Nikolai jatkoi:

— "Jos minä saan puhua, niin on ajatukseni se, että Venäjän kansalla on maailmassa korkeampia tehtäviä, kuin olla orjien vartijana ja orjien pitäjänä. Siksi on meidän päästettävä kaikki kansat orjankahleista."

Kun venäläisten joukosta kuului hiljaista mutinaa, ärtyi Nikolai oitis. Hänen henkensä nousi ukkospilvenä. Se alkoi sinkoilla salamoina:

— "Orjien vapautus ei merkitse Venäjän rajojen supistamista, vaan päinvastoin Venäjän mahtialueen laajenemista sen keskikuvernementeista rajoille… nykyisten rajojen ylikin. Nyt on meillä rajoilla kahleorjia: kansoja, joilta olemme riistäneet niiden vapauden. Ja orjan kädellä ei lyödä talon vihollista. Tähän asti olemme me sitoneet vieraat kansat itseemme orjankahleilla, mutta tulevaisuuden vapaa Venäjä sitoo ne itseensä vapaudella…"

— "Millä?… Vapaudella?" — keskeyttävät jotkut ymmällä. Nikolai jatkaa, kuin ärsytetty peto:

— "Tulevaisuuden Venäjä sitoo kansat itseensä vapaudella. Orja vaanii isäntänsä henkeä ja sahaa kahlettansa poikki, mutta vapaus on kahle, josta yksikään ei lähde pois, ei ajamallakaan… Venäjän tarvitsee vaan julistaa täysi vapaus omassa talossaan, sisällinen itsenäisyys sen pereesen liittyville kansoille, niin se on jakamaton, kuin pere, jonka kaikki pojat ja tyttäret ovat vapaita…"

Ja sitten kuvaili Nikolai vapauden viehkein värein. Hän puki sillä tulevaisuuden Venäjän. Hän maalasi vapaasta Venäjästä kultaisen kodin, jossa kansat elävät, kuin isän kodissa, vapauden päiväpaisteessa, huolehtien aina sitä, että heitä ei siitä kodista pois sysättäisi.

— "Kuulkaa! Kuulkaa!" — kuuluu venäläisten joukosta. Mielet lämpenevät. Se puhaltaa intoa puhujaan. Hän jatkaa:

— "Vapaus! Siinä sotahuutomme. Sitä kuullessa kansat ihastuvat. Ne kokoontuvat Venäjän takaaman vapauden ympärille, kuin janoon nääntyvät erämaan lapset kosteikkoon. Suomalaiset ja puolalaiset, tshekit ja kirgiisit, Kaukasian ja Balkanin kansat vaeltavat itse vapaaehtoisesti sille vapauden vesilähteelle, jonka vesisuonet tulevaisuuden Venäjä avaa…"

— "Hyvä!… Hyvä!" — keskeyttävät venäläiset. Vapaa Venäjä kohoaa jo heidän silmissänsä Nikolain tukemana kuningattarena ja ojentaa heille vapauden viinimaljaa. He ihastuvat ja alkavat huumautua. Harhama juo taas ajatuksen äärimäisen rohkeuden viinaa, päihtyy ja katselee taas Nikolaita, kuin nousevaa päivää. Ulkoa kuuluvat ensimäiset heikot ukkosen jyrähdykset.