— "Hyvä!… Hyvä!… Oikein!" — katkaisevat huudot. Harhaman olemuksen pohjalta alkaa kohota vakaumuksen vesiperusteinen aalto: "Täällä ratkaistaan Suomen kansan kohtalot."
Mutta Nikolai itsekin on jo kohonnut rohkeutensa ja hyvähuutojen huumaaviin höyryihin. Hän loihtii sieltä kuulijoittensa eteen kiehtovia kuvia. Hän nostaa tulevaisuuden Venäjän taivaalle ihanimmat, aamuruskoiset valot, levittää sen rikkaudet niiden valojen hohteeseen, pukee Venäjän miehen loistaviin verkaviittoihin ja kohottaa sen maailman ensimäiseksi. Hän jatkaa:
— "Vapaan Venäjän mies on tulevaisuuden ruhtinas, Se ei salli talossansa orjaa, eikä rajoillansa vihollista. Vapaa Venäjä on maailman vilja-aitta. Se heilimöi kerran aavana viljamerenä, josta nouseva heilimän savu näkyy halki maailman, kertoen Venäjän rikkaudesta ja pannen kansat huudahtamaan ihastuksesta. Sen joista nousee kala ja kouluista leviää valistus… Sen Venäjän pojat päästelevät toisetkin kansat kahleistansa. Ne kulkevat vapaina miehinä, vapauttamassa orjia. Ne kulkevat vapauden ja ihmisyyden etupäässä."
— "Hyvä!… Hyvä!" — huutavat Venäjän pojat. Heitä hurmaa ajatus Venäjän tulevasta suuruudesta. Tyttö, joka istuu ahjon reunalla, hehkuu, kuin aron polttava, vallaton päivänpaiste. Kuulijoiden silmiin kuvastuvat jo Venäjän suuruus ja loisto. Sen vapauden liput ja ruhtinasviitat heilahtelevat kiehtovina, kuin tytön helmat. Kaikki mielet sulavat, hehkuvat, ihastuvat. Salamat suhahtelevat jo nopeina tulikielinä, kirkastellen rohkeaa puhujaa. Harhama katselee häntä, kuin vapahtajaa, joka antaa Venäjälle maailman orjakahleiden avaimia, kuin Jeesus Pietarille, ja sanoo: "Mitä sinä näillä päästät, se on ijankaikkisesti vapaa."
Puhuja on saanut jo henkensä siivet auki. Hän virittää kuulijoittensa mieliä yhä rohkeampana. Työmies nousee Harhaman sielussa Nikolaissa ihmiskunnan kunniajalustalle työnaatelina… Hän jatkaa:
— "Meidän on myös korjattava riistäjiemme Jumalan tekemä vääryys: Hän oli kerran — oppinsa mukaan — pannut ehdolle: joko täytyy ihmisten teurastaa hänen Poikansa, tai heidän itsensä sitten palaa helvetissä. Juutalaiset täyttivät Hänen arkkunsa, pelastivat ihmiset, joita Jumala muka rakasti. Mutta silloin Hän rankaisi juutalaisia, hajotti heidät ja jätti heidät toisten kansojen raadeltavaksi. Hänen pappinsa johtavat Venäjän poikia jatkamaan Jumalansa hirmutyötä, rääkkäämään juutalaisia. Vapaan Venäjän poikien täytyy korjata tämä Jumalan tekemä vääryys. Niiden täytyy hankkia juutalaisille oikeutta…"
Ankaran ukkosenräjähdyksen seasta kuuluu muutamia hyvähuutoja. Harhama kohoaa silmänräpäyksessä omaan ilmapiiriinsä, jumaluuden sumuihin. Hän katselee Nikolaissa Jumalan hirmutekojen oikaisijaa, rankaisijaa… Pajassa on puolipimeä. Puhuja jatkaa salamoiden silloin tällöin välähtäessä ja ukkosen jyrähdellessä:
— "Ja sitten kaikki katkomaan niitä kahleita, joiden nimi on pääoma. Se kahle on orjan kahleista hirmuisin ja lujin. Sillä sitovat riistäjät meidät Hornan luolan hautoihin ja sen rautaisten pyörien ja suitsuavien uunien ääreen, valmistamaan heille mukavuuksia ja nautintoja. Se on kahle, josta ei pääse pakenemallakaan. Se sitoo meidän kätemme yötä ja päivää. Jos me hievahdamme työmme äärestä, nauttiaksemme hetken auringonpaisteesta ja linnun laulusta, niin me heti tunnemme vatsassamme sen ansan, vetämässä meitä takaisin ryöväriemme kynsiin. Pääoma on riistäjien voimallinen ase… Se on helvetin hirmunuora. Se on valtio valtiossa… Se on siveetön perkele. Se ei tunnusta mitään siveellisiä lakeja, ei edes luonnonlakeja, ei valtioiden rajoja… Se on hirviöiden hirviö, kuollut siveetön voima. Sitä orjankahletta ei saa, sitä ei saa näkyä vapaassa Venäjän maassa. Rikkaudet kansalle, niille, joiden luomia ne ovat! Kahle pois riistäjiltä, nykyisiltä orjanomistajilta!… Orjien kädet vapaaksi! Alas yksityisen pääoman omistusoikeus!…"
— "Alas!… Alas!… Alas!" — kaikuvat myrskyävät huudot ukkosen jyrinän säestäminä. Puhe on taas temmannut kaikki mukaansa, kuin vihuri vaahdon, ja ukkosen jyrähdykset ovat lisänneet sen huumaavaa vaikutusta… Viulunkielet virittyvät edelleen.
— "Sitten", — jatkaa Nikolai — "on meillä vielä eräs kahle katkaistavana… kahle, jolla laiskurit kytkevät ihmisiä palvelijoiksensa, orjiksensa… Se kahle on…"