— "Kädet ylös… Juudas!" — huudahti hän. Nikitin kalpeni. Salamana oli sattunut häneen odottamaton käsky. Hän ei pelästyksestä kyennyt käsiänsä nostamaan. Hän käsitti kaiken olevan lopussa. Hän tiesi mistä on kysymys… Hän tiesi, että takaa-ajajat taistelivat henkensä edestä. Kului vielä silmänräpäys… Harhama painoi jo lipasinta… hana kohosi…
— "Juudas!" — toisti hän. Samassa ehti paikalle kolmas takaa-ajaja, syöksähti Harhaman rinnalle ja heti oli toinenkin browning ojennettu vapisevan Nikitinin rintaa kohti.
Nikitinin jokaikinen jäsen vapisi, Browningien hanat kohosivat. Ei puhuttu sanaakaan. Samassa saapui paikalle Nikolai, hän tarttui voimakkailla käsillänsä takaapäin Nikitinin pitkään tukkaan ja painaen toisella kädellänsä hänen hartioitansa, nujersi yhdellä nykäyksellä petturin niskat nurin. Hartiat nytkähtivät niskan taittuessa… Kuului taittuvan niskaluun heikko nisahdus ja ruumis retkahti hengetönnä maahan…
Mutta samassa silmänräpäyksessä kuului browningin lyhyt, kuiva laukaus. Toinen ojennettu ase oli lauennut…
Nikolai kokosi nopeasti paperit ja passin Nikitinin taskuista… Harhama oli hänellä apuna. Sitä tehdessä sattui hänen sormensa luodin lävistämään reikään… Siitä pulppusi lämmin veri… Sen lämpö tunki väreenä läpi Harhaman ytimien…
Salamat iskivät… Pilvi puskui vettä… Jyrinä tärisytti maata… Vesi pulahti virrassa ja alkoi keinutella vapauden taistelijan ruumista meren ikuisiin kätköihin…
Eikä kukaan ole hänen salaisuuttansa paljastanut, eikä hänen nimeänsä.
Mutta Perkele sävähti salamasta ja istahtaen puun oksalle lehtien peittoon, lausui:
— "Se Abel ei enää vartioi veljeänsä Hiiden myllyssä…"
* * * * *