— "Ikäväkseni minä en kohteliaisuuksia osaa puhua", — huomautti Harhama. Paroonitar Lichtenstein jatkoi puheluaan, kuin perhonen kukissa lentoa:
— "Minun aikani kuluu niin erinomaisesti… niin mainiosti, että sitä ei odottaisi elämässä. Ja arvatkaa miksi? Siksi että minulla on aivan verraton dame de chambre [kamarirouva]… Hän on osannut laatia minulle niin oivallisen päiväjärjestyksen, että, tiedättekö, joutilasta aikaa ei jää hetkeäkään sille elämänikävälle… Siinä koko minun savoir vivre'ini… Tahdotteko kuulla dame de chambre'ini elämän-reseptin?… Hyvä! Minä kerron teille: Hän pitää ensiksikin aikaisesta ylösnoususta, sillä hän sanoo aamupäivän valon puhdistavan ihoa. Jo kello yksitoista herättää minut nuori Kammerfräulein [kamarineiti] soittamalla jonkun minun lempikappaleistani… Ah, kun minua alussa kiusasi niin aikainen nousu! Mutta nyt siihen jo tottuu…"
— "Olettekin nähtävästi kumminkin kuuliaisesti seurannut dame de chambre'inne neuvoa", — huomautti Harhama huomaavasti, ikäänkuin ohimennen hiukkasen kumartaen.
— "Kuinka niin?" — huudahti paroonitar Lichtenstein iloisena jalokiviensä välkkeessä hohtaen, kuin perhonen kukkamaan keskellä.
— "Siitä päättäen, että kaunis, hieno ihonne on puhtaampi, kuin mitä se yleensä voi ihmisellä olla", — vastasi Harhama kohteliaana ja vakavasti.
— "Äs, Teitä!" — huudahti paroonitar Lichtenstein viehkeästi naurahtaen ja jatkoi: "No niin!… Kello yksitoista nousen ylös. Dame du lit [makuuhuoneen hoitajatar] tuo lasin punaista viiniä ja kylpypuvun… Heti ylös noustua otan kylvyn. Ljuusenjka [hyväilymuoto nimestä Olga], — minä en koskaan sano dame de chambre'iani neidiksi, vaan Ljuusenjkaksi… Niin… Hän on niin herttainen, Ljuusenjka rukka!… Hän on määrännyt minulle kylvyn joka aamu heti vuoteesta noustua… Oletteko jo kuullut minun kylvyistäni?"
— "Kyllä, paroonitar, mutta Teidän kertomananne on vanhakin asia uutta. Olisin kiitollinen, jos tahtoisitte niistä kertoa", — vastasi Harhama kohteliaasti, hieman kumartaen. Paroonitar Lichtenstein helähti yhdeksi iloksi ja onneksi ja jatkoi jalokiviensä, nuoruutensa ja kauneutensa sädekehän sisältä:
— "No, niin! Se on taas Ljuusenjkan keksintö sekin. Hän on kieltänyt minulta kaikki kosmeettiset ja höyrykylvyt. Litra puhdasta sitruunamehua sekotetaan tarpeelliseen määrään puhdistettua vettä… Siinä kaikki… Kylpyhuone on hiukan parfymoittu minun lempihajuvedelläni. Kylpyaikana joku kamarineiti soittelee viereisessä huoneessa… Eikö olekin yksinkertaista ja hienoa ja nerokasta… ingenieux'tä aivan… Vai kuinka?"
— "Oo! Sehän on hienompaa, kuin teatterimaiset roomalaiset kylvyt… Jo semmoisen kylvyn ajatuskin on niin puhdas ja runollinen", — myönnytteli Harhama. Paroonitar Lichtenstein heittäytyi huolettomasti sohvan selkämää vasten ja jatkoi:
— "Nykyään on minulla erittäin, erittäin taitava Badefrau [saunottajatar]… Minä elän hänen käsissänsä ollessani aivan kuin kauniissa, kauniissa saippuakuplassa. Hänellä on kaikki niin hienoa ja kaunista… saippuat ja peseminen ja kaikki… kaikki… kaikki. Minä aivan nautin hänen pesustansa… Hän pitelee minua, kuin saippuakuplassa. Koko maailma näyttää ja tuntuu kirkkaalta vesikuplalta, joka vaan keinuttelee ja loistaa… Tiedättekö: Elämänikäväkin tuntuu silloin sen hymyilyltä… Ah, niin!… Olin unohtaa hieronnan… Olen onnistunut saamaan maailman parhaan massageuse'in [hierojattaren]… Hän on verraton. Mutta minä en pidä pitkäaikaisesta hieromisesta… Se väsyttää… Elämä tuntuu silloin niin pitkältä… ikävältä… semmoiselta veltolta… Ennen hieromista minä juon lasin valkeaa viiniä… Sillä aikaa kun massageuse hieroo, lukee joku Kammerfräulein sanomalehdistä tärkeimmät uutiset… eilisistä vastaanotoista… nimipäivistä… hovitapauksista… konserteista ja semmoisista… Se kaikki tapahtuu ajan säästämiseksi…"