* * * * *
Oli syntynyt hetkisen vaitiolo. Harhama mietti, miten saada puhe käännetyksi salaneuvos Regime'iin. Paroonitar Lichtenstein katseli häntä tutkivasti, salavihkaa, hieman surullisena. Harhama huomasi sen. Molemmat säpsähtivät silloin hienosti, kuin olisivat toisensa varkaista tavanneet. Paroonitar Lichtenstein teki kädellänsä pienen liikkeen, vilvottaen kasvojansa ja virkahti:
— "Huh, kun täällä on kuuma!"
— "Sallikaa!" — lausui Harhama, otti hänen viuhkansa ja vilvotti häntä sillä, puhuen: "Minä ehkä häiritsen… Mutta suvaitkaa vaan käskeä, niin minä saatan Teidät oitis toisten seuraan."
— "Ette suinkaan! Kuinka te häiritsisitte!" — huudahti paroonitar hymyillen huolettomana. Ja uudella äänenpainolla, ikäänkuin olisi puhe kääntynyt toiseen asiaan, lisäsi hän:
— "Miksi Te luulitte että häiritsette?"
— "Olen kuullut ja huomannutkin, että Teillä on yhtä hieno maku seuraanne, kuin kylpyjännekin valitessa, ja siksi…"
— "Juuri siksi ette häiritse. Kuulkaa: Älkää oudoksuko, minä halusinkin Teihin tutustua… Olen kuullut Teistä pari kertaa puhuttavan", — keskeytti paroonitar Lichtenstein hilpeästi ja jatkoi: "On hauska tutustua Teidän kauttanne kansaannekin. Minä olen pienenä kuvitellut, että kaikki suomalaiset ovat joko noitia, tai karhuja…"
— "Ja kumpi ajatus Teistä nyt tuntuu oikeammalta? Olisin halukas kuulemaan sen Teiltä, sillä kauniissa peilissä, sanotaan, näkee aina oikean kuvansa", — keskeytti Harhama hieman naurahtaen.
— "Ette saa niin kysyä!" — venytti paroonitar teeskennellen äänensä moittivaksi. — "Te teitte minuun aivan kokonaan toisen vaikutuksen, kuin mitä odotin… Te näytte minua ymmärtävän paremmin, kuin kukaan muu… Niin, niin. Muut puhuvat kaikkea tavallista… semmoista ilveilyä, kun minä satun kertomaan elämästäni. Mutta Te nähtävästi ymmärrätte sitä… Minua miellyttää ajatuksenne, kun sanoitte kauneuden olevan yksinkertaisuudessa… Se on aivan uusi ajatus. Minä itsekään en ole vielä siltä kannalta ihaillut kylpyäni… Mutta mitä kukkia Te silloin minulle suosittelisitte?… Lähtekääpä valitsemaan!"