— "Ne tuhannet huomaavat silloin, että heidän Jehovansa ei olekaan katsonut leppyisästi heihin vaan toisiin… Koko joukko lähtee silloin semmoisen herran luota Kainina… Se helpottaa meidän työtämme. Voidaan niin laumoittain lyödä Kaineja… Tarvitaan vaan valita parhaat niiksi, jotka ensimäisinä karkaavat veljensä päälle… Osottavat, että hyvä onkin Jehovan koukkuja… minun henkeni oikeaa…"

— "Sinä suitsuat viisautta. Edessäsi on Jehova vasaman putoama. Hän on haihtuva, kuin hymy hirtettävän huulilta", — riemuitsivat enkelilaumat. Perkeleen ääni pauhasi taas tulen humusta:

— "Joukkoihminen on helppo ja suuri saalis. Kun yksi kieltää Jehovan, kieltävät Hänet kaikki. Yhteiskunnalliset liikkeet ovat oiva ase sitä ihmistä pelastaessa Jehovalta. Meidän täytyy vallata ne liikkeet. Niillä napsaamme me joukottain Jehovan laumoja: kaikki yhdellä ja yhden kaikilla… jokaisen erikseen ja kaikki yhtä aikaa. Rimpuilkoot ihmiset pinnalla mitä hyvänsä ja naurakoot minulle; kaikkien heidän kuohumisensa pohjavirtana on minun voimani."

Perkele ojensi viime sanoja lausuessaan kätensä uhmaavasti.
Enkelijoukko alkoi laululla tunnustaa hänen voimaansa:

"Sinä olet kaiken johto, kaiken herra ja perustus, merten kuohun pohjavirta, ohjas kaiken ihmiselon. Armahda meitä, armahda!"

— "Jehova myös vaanii sitä joukkoihmistä", — ivaili Perkele, — "ja siksi on suuri taistelu tulossa."

— "Jossa sinä tietysti voitat. Jehova on edessäsi sumua", — tarttui puheesen rampa Kehno, joka kulki käärmesauvan varassa. Perkele oikaisi itsensä korskeaksi ja lisäsi:

— "Minun täytyy voittaa. Minun täytyy pelastaa maailma. Osa ihmisiä juoksee vielä Jehovan villityksissä, mutta suurin osa niistä pettää Häntä. Hänen pappinsakin ylistävät suullaan Jehovan taivasta… sydämellään jyväsäkkiä…"

— "Ja vaihtavat taivaan mannan hameen herkkuihin", — lisäsi Piru. Koko kuoro nauroi taas. Kamala nauru kiehui vaahtona tuomituiden valituksien ja tulen huminan seassa. Perkeleen katse vetäytyi kavalaksi ja hän puhui otsaansa rypistellen:

— "Jos en voi kädelläni heitä lyödä, niin lyön heidät itsellänsä ja toisen toisellansa: miehen vaimolla, vaimon miehellä. Ihmiset kahtia: vaimo Eevaksi, mies Aadamiksi, yksi Kainiksi, toinen Aabeliksi. Toinen puoli Jobiksi, toinen kaldealaisiksi! Lisäksi: kaikille yhteisiksi kultainen omena ja liha! Kaikki ne ovat Jehovan käsien töitä…" — lopetti Perkele merkitsevästi. Palvelijat huusivat ihastuksesta.