— "Korkea-arvoiset vieraat! Meidän hurmaava paroonittaremme on en reine de la beauté [kauneuden kuningattarena] suvainnut käskeä minun vastata kysymykseen: Mikä on elämä ja sen tarkotus… Minä olen onnellinen voidessani täyttää sen käskyn ja vastata: Elämä on oman itsensä ijankaikkinen ratkaisematon arvoitus… Elämäntarkotus on elämä, siis oma itsensä… Elämän malja, korkea-arvoiset vieraat!… Eläköön!…"
Viulut vingahtivat. Eläköön-huuto räjähti. Säkenöivä valssi aivan kuin paloi eläköönhuutojen seassa, kuin jalokivi, hyppien ja karkeloiden mielestä mieleen, kutitellen miehen käsivartta ja neidon vyötäistä, kosiskellen niitä toisillensa, kutsuen tanssiin… Maljat juotiin pohjaan. Loistavat miehet kumarsivat naisille ja kohta pyörivät parit tulisen valssin tahdissa, elämän polttavan kysymyksen kunniaksi… Ne lentelivät koreasiipisinä perhosina elämän tulikuumassa kukassa.
* * * * *
Aamu armastelee jo päivän huulia. Puheen sorina on yhä yltynyt. Samppanja kuohuu. Kiemailu on kukassansa. Mutta kiemailijat keinuvat nyt niillä elämän purppuraselillä, joille isänmaa on kukkansa sirotellut ja rikkautensa lumpeiksi kylvänyt… Jaloin tuntein poimivat he niitä isänmaan povelta… eivät kysy: jääkö muille? Ja ne poimittuansa vetäytyvät he sinne, missä kukka puhkeaa nupusta, ja elämästä onni…
Kaikki keinuu suurten tunteiden aallonharjalla.
Silloin nousi isäntä ylös, vaahtoava malja kädessä, ja puhui vieraillensa:
— "Korkea-arvoiset Venäjän naiset ja miehet!"
Koko loistava seura kohahti. Puhujan korskea ääni, komeus, välkkyvät kunniamerkit ja yleinen loisto ja huumaus ja kukat ja soitto riuhtaisivat kaikki mukaansa. Puhuja alkoi:
— "Näinä aikoina puhuvat Venäjän Tsaarin tykit röyhkeälle viholliselle ja maailmalle. Me, joita Tsaari ei ole valinnut hänen puolestansa puhumaan, seuraamme kademielin niitä veljiämme, joiden osaksi tämä Tsaarin armo on tullut. He vihkivät verellänsä Mandshurian maan Tsaarin maaksi. Ja mihin maahan kerta on pisarakaan venäläistä verta vuotanut, se kuuluu ikuisesti Tsaarille…"
— "Hyvä!… Hyvä!" — huutaa ylhäisö. Soleavartaloiset naiset ja notkeat miehet kohottavat maljansa. Puhujan sanat olivat, kuin keihäänpisto Harhaman kiihtyneeseen, sairaloiseen hermostoon. Se koski hänen arimpiinsa ja hän ärtyi silmänräpäyksessä, nousi ja unohti kaiken muun, kuin pesuuttaan puolustava pantteri. Puhuja jatkoi: