— "Venäjän suuruus ja mahti ovat Venäjän poikien ehdottomassa kuuliaisuudessa Tsaarille…"

— "Oikein!… Oikein!" — keskeyttivät kuulijoiden ihastuksenhuudot. Puhe ja kohina herättivät Harhaman tulikysymyksistänsä, kuin pedon pesään pistetty keihäs. Pawlof jatkoi:

— "Venäjän poikien todellinen vapaus on ehdottomassa kuuliaisuudessa itsevaltiaalle Tsaarille… Muu vapaus, jota nyt saarnataan, on roskajoukon tyranniutta… hirmuvaltaa… Se polkee ihmiset puoluekarjoiksi… joukkoihmisiksi… Sosialiset yhteiskunnat ovat karjanavettoja, joissa kullakin on roskaväen määräämät pilttuut…"

— "Oikein! Oikein!" — myöntävät innokkaat huudot. Harhaman eteen leimahti silmänräpäyksessä Nikolain kuvaama vapaus tuli kirkkaana. Pawlofin puhe tuntui hänestä siihen tähdätyltä keihäänpistolta. Hänen henkensä muuttui pedoksi, Nikolain kuvaama suuri, ihana vapaus sen penikkapesäksi, kenraali Pawlofin puhe siihen tähdätyn keihään käreksi. Hän ärtyi, nousi ärsyttäjää vastaan. Hän nousi mielessään maailman kurjuuden tsaarina puhujan kuvaamaa mahtia vastaan. Hän kohosi mielennousunsa luomalle kurjaliston kuninkaan valtaistuimelle, Venäjän Tsaarille huudettujen ihastuksenhuutojen raikuessa. Hyvähuudot kaikuivat. Puhuja jatkoi:

— "Miekan ja vallan on Venäjän itsevaltiaalle Tsaarille antanut Jumala ja hukkukoon siihen miekkaan jokainen, joka uskaltaa siihen kurottautua!… Venäjän itsevaltiaan Tsaarin purppuraviitta on Jumalan lahjottama vallanmerkki, jonka edessä täytyy kerran koko maailman kumartua…"

Myrskyiset hyvähuudot kaikuvat. Venäjän ylhäisö näkee loistavia värejä. Harhama ärtyy, nousee sitä myöten korkeammalle, kuin puhuja korottaa Venäjän Tsaaria. Hän kuvittelee seisovansa maailman kurjuuden kuninkaana, sen rääsyviittaan puettuna, valtikkana kerjäläissauva, kurjuuden vertauskuva, miljoonien ja miljoonien repaleisten hänen vihjauksestansa nyrkkejänsä nostaessa. Puhuja kuvailee Venäjän Tsaarin purppuraviitan väriloistoa yhä ihanammaksi ja yhä viekottelevampana kuvastuu Harhamalle kurjuuden repaleinen kuningasviitta. Se houkuttelee vallanmaulla kiehtovana, kuin tytön helma. Puhuja jatkaa:

— "Itsevaltias Tsaari on Venäjän tulevan maailmanvallan peruskivi. Katsokaa kartalle! Venäjä on, kuin maailman keskus. Sen huimaavan laaja tasanko on kuin sotajoukkojen harjoituskentäksi vartavasten luotu. Kerta, kun se uneksittu Venäjän Tsaarin maailmanvalta alkaa, kuuluu siltä tasangolta Tsaarin uskollisten poikien sotahuuto. Pelästynyt maailma vavahtaa, kun kuulee sen ja näkee Venäjän äärettömällä tasangolla marssivat rautaiset rykmentit ja risteilevät kasakkaparvet… Siellä välkkyvät Venäjän teräviksi tahkotut miekat ja sen pistimet ja kasakoiden piikit kimaltelevat liikkuvina piikki- ja pistinmetsinä…"

— "Hyvä!… Hyvä, hyvä!" — keskeyttävät raikuvat huudot. Puhe on temmannut hallitsevan luokan ylpeät sydämet. Kaikki ovat haltioissansa. Kohina ja ihastus on huumaava. Kaikki loistaa, palaa, välkkyy ja lainehtii… Mutta Harhamassa se nostaa esille vihan mustan aaveen… Hän kuvittelee koko maailman sadat miljoonat ryysyiset köyhät yhdeksi ainoaksi armeijaksi, joka on hajotettu ympäri maailman ja repaleisiin puettuna tuhatmiljoonapäisenä, kiihtyneenä petona panee kaikki vapisemaan… Kenraali Pawlof jatkoi loistavan kohinan, välkkeen ja tuoksun seasta:

— "Kremlistä kohoaa silloin Venäjän kaksipäinen kruunupää kotka ja liitelee vapaana rautaisten pesiensä: Port-Arturin, Gibraltarin, Singaporen, Nordkapin ja Afrikan eteläisimpien ja läntisimpien kärkien välillä, kynsissä maailmanvallan merkki: Venäjän välkkyvä kultavaltikka…"

— "Hyvä!… Hyvä!… Loistavasti sanottu!… Hyvä! Oikein!" — keskeyttivät taas huudot. Venäjän näkymätön kotka oli nostanut kuulijat siivillänsä sinne kuvattuun korkeuteen… Se oli levittänyt heidän eteensä maailman rikkauden ja herruuden. Maailmanvalta välkkyi edessä aamuruskona… Kunnian- ja maineenhimo soitteli ihmissieluja, kuin viuluja.