— "Senkö hellut tuossa!" — huudahti Murlyishka. "Hyvä, kun itsensä jaksaa elättää… Päivät teet työtä ja palvelet herrasväkeä… kannat kenelle silliä… kenelle viinaa ja kurkkua… Luulet että antavat juomarahaa… Vaan menekkä ja luule!… Tulee herra… ihan oikea herra… tuskin teitä huonompi. Hyvä on, ajattelet, ja koetat palvella!… Mutta entä hän!… Ottaa ryypyn, lisäksi vielä silliä ja kurkkua… Koetat yhä paremmin palvella… kannat ja juokset ja luulet jotain saavasi… Mutta mitä saat? Jos kaksi-riunasen [kaksikymmentä kopeekkaa, eli noin 50 penniä] antaa, niin se jo hyvä."
— "Ah, sinä!" — keskeytti Nikolai.
— "Jei boohu [jumaliste] puhun teille!… Ja entä mitä vielä tekee? Käskee: Mene, ihminen, käskee, hae 'neiti' kadulta… Haet hänelle 'neidin'… Hän istuu tuossa herrana 'neiti' polvella… leikittelee… leikittelee… likistelee 'neitiä'… Väliin suutelee ja syö kurkkua… Siihen on viinat kannettava… Entä kun pois lähtee?… Hyvä jos riunan lisää juomarahaan… Vaikka puolen päivää tuossa leikittelee 'neidin' kanssa… Jumaliste puhun totta!" — vannoi Murlyishka.
— "Herkeä nyt!" — retusi Nikolai, harmonikkaa kituuttaen.
— "Uskokaa tai älkää!… Ja entäs minkälainen 'neiti' vielä? Semmoista saa Newskiltä hakea", — kerskui Murlyishka, puuhaillen likainen liina kädessä.
— "Ah, sinä, kerskuja! Tuki suusi!… Newskiltä!… Vaikka tuossa kadulla vetelehtää heitä, vaikka tusinoittain… Valehtelee… Newskiltä!" — keskeytti joku tuntematon viereisestä pöydästä.
Viinuri ryhtyi puolustautumaan:
— "No, kuinka ei Newskiltä!… Esimerkiksi Dunjka… Minkälainen kokokin!… Hyvästi kaksi ja puoli arssinaa pituutta!… Eikä ikäkään päälle viidenkymmenen. Ja entäs paksuus!… Vyötäisen kohdalta tuskin ulottaa ympäri halaamaan… Kaunotar, Jumal'avita!… Kaunotar, sanon teille…"
— "Ah, sinä kielenpieksijä… Likanaama… Vyötäisiltä ei ulotu halaamaan!… Ikäänkuin olisit mitannut!" — huudahti Nikolai.
— "Kuinka ei mitannut!… Tietysti mitannut!" — yritteli
Murlyishka, juosten ja puuhaten.