— "Näettekö?… Hän katuu", riemuitsee Perkele.
— "Ei Hän kadu, vaan Hän tunnustaa sinun voimasi" — selittävät imartelevat palvelijat.
Näky jatkuu: Taivas pukeutuu mustaan vesivaippaan. Virtana alkaa vesi kohista maan päälle. Myrsky riehuu synkeässä pimeydessä… Vesi nousee… Pilvet pakahtuvat. Avaruus virtaa vetenä… Syvyyden kaikki hetteet heruvat, lähteet pursuavat maan puristamina… Kaikki peittyy puoli-pimeyteen…
Näky jatkuu: Kosket huutavat… kohisevat… kuohuvat… Vuorilta syöksyvät sadat virrat rotkoihin ja laaksoihin… Ärjyen viskautuvat ne kallion kielekkeiden yli… Kauhun lyöminä vesikäärmeinä kiemurtelevat ne rotkelmien pohjilla… heittäytyvät vuorensärmien yli… syöksyvät kuiluihin huutaen ja pauhaten… törmäävät yhteen… tappelevat keskenänsä tiestä… särkyvät vaahdoksi ja pauhaavat hirmuhuutona alhaalla kohoavaan veteen, myrskyn vinkuvan ruoskan ajamina ja salamien piiskaamina…
Perkeleen palvelijat laulavat herransa ylistystä. Perkele riemuitsee.
Näky jatkuu:
Vesi nousee. Se peittää maat merellä… Ihmisten kauhu on rajaton… Pelko on karkottanut pedosta pedon luonnon… Se on ajanut miehestä pois pedon, naisesta eläimen: Se on katkonut himon siivet… Kaikki unohtuu kuoleman edessä… Kaikki laskee siipensä… taivuttaa polvensa… unohtaa herkkunsa…
— "Jehova hävittää kättensä töitä… Hän korjaa erehdystänsä", — riemuitsee Perkele.
— "Hän tunnustaa sinun voimaasi niissä… Sillä Itsellensä ja Itsensä edessä on Hän erehtymätön", — oikaisevat imartelevat palvelijat.
Näky jatkuu: Vuoret ovat jo saarina. Ihmisten avunhuuto sekaantuu petojen hätähuutoon… Kuohuvat aallot nousevat vuorenhuippujen tasalle… niillä kasvavien puiden latvojen tasalle. Taivas vuotaa seulana. Musta pilvi vyöryy uhkaavana likellä maan rajoja. Vihuri ulvoo ja vesi pauhaa…
Kirkkaat salamat halkovat taas mustaa pilveä. Sen huikeassa valossa näkyvät onnettomien hukkuvien haamut vuorien huipuilta ja puiden latvoista. Se on hirmunäky… Taivas kiehuu mustana, vesi kuohuu, myrsky riehuu… Ihminen vääntelee epätoivoissansa, kasvot tuskan runtelemina, silmissä kamala ilme… Käärme kiemurtelee toisten päälaella, etsien siinä pelastusta… Himo on sammunut… Kauhu ottaa kaikki luukynteensä… Pedot ulvovat henkensä takaa… Linnut parkuvat, kuin kuristaisi kuolema kaulasta… Kuikkakin uikuttaa hirveän hädän käsissä…