— "Ihmisten täytyy kulkea vielä kerran Jehovan ruoskan alitse, ennen kun oppivat Hänen hirmuisuuttansa inhoamaan… Hah-hah-haa! He uskovat, että Hänen siveysoppinsa on parempi kuin minun, jota he eivät edes tunne… He eivät tiedä, että tässä on kysymys siitä, kumpi meistä hallitsee, eikä opista. Kysymys on vaan siitä: Minäkö vaiko Jehova… He luulevat että elämä olisi mahdoton minun henkeni vallitessa… Kirottu Jehovan syöttämä petos!" — raivostui Perkele lopettaen: "He eivät tiedä, että elämä mukautuu vallitsevan maailmanlain mukaiseksi, olkoon sen lakina minun tai Jehovan henki…"
— "Sinä olet se, joka on oleva… Sinun oppisi valkenee, kuin nouseva päivä. Se himmentää kerran Jehovan opin", — todistivat palvelijat…
Perkele alensi äänensä kavalaksi, puhuen häijyllä eleellä:
— "Harhaman täytyy riuhtaista itsensä Jehovan ansasta."
— "Hänestä täytyy myös saada uusi vesa. Sillä hänessä on oikea siemen. Hänessä on minun henkeni jo isiltänsä perittynä… Mutta hankkikaa sille siemenelle semmoinen maaperä, johon Jehova ei ole syläissytkään!"
— "Sinun käskysi täyttäminen on meidän elämämme", — lupasi enkelijoukko. Perkele oikaisi itsensä majesteetilliseksi. Hulmahteleva tulivaippa levittäytyi hänen hartioillensa verenvärisenä. Hän puhui juhlallisena:
— "Jos te erehdytte, niin —"
Hän keskeytti, ja antoi merkin. Luolaan ilmautuivat silloin tuhannet tuomitut… Heidän luunsa hehkuivat tulikuumina rautoina ja hohtivat lihan läpi… Maksassa kiehui sappi ja sydämessä paloi sinervä liekki… Onnettomat hehkuivat tulisina luurankoina… Tuska oli luiden ytimenä… Tuli poltti naisten povia… tippui niiden nisien sijoista, ja miesten rintoja raatelivat ruton hampaat. Perkele lopetti lauseensa tuomituita osottaen:
— "Jos erehdytte, niin siinä on osanne."
— "Niin totta, kuin sinun helvettisi ei koskaan sammu, emme me asiaasi häpeään heitä", — vannoivat palvelijat.