— "Uh!… Uh!… Voi!… Uh!"
— "Mikä sille tuli?" — kysellään väkijoukossa.
— "Se pistää… Uh! — Se pistää… Se pistää… Oi-joii!" — kirkuu
Maria Petrowna, silmät hiirinä vilkuen.
— "Herra siunaa!" — mutisevat pelästyneet, tehden ristinmerkkinsä.
— "Se puristaa… Se puristaa… Oi… Oi! Voi!" — parkuu Maria Petrowna hullun äänellä, tavotellen tallata ja vältellä sitä olettamaansa mustaa käärmettä. Harvaksi kulunut tukka riekalehtaa hajalla. Likaisen hamerisan alta vilahtelevat läntistyneet, rikkinäiset kengät, ja paljaat karvottuneet pohkeet. Röijy oli avautunut ja sivulle vetäytyneestä aukeamasta riippuu ja heilahtelee toinen rinta, laihana, likaisena pussina. Hän on todellinen ihmishylky, loppuun ajettu, yhteinen nainen…
— "Sekottui päästään", — murahti eräs miehistä.
— "Jeesus auta", — kuuluu naisten joukosta.
— "Auttakaa!… Auttakaa!… Se puree… Se puree… Se… Oi-joi!" — rukoilee Anna Petrowna, väännellen itseänsä, kuin pihdissä.
Hälinä alkaa. Naiset ovat tyrmistyneitä. Taikauskoinen pelko kummittelee herkistyneissä mielissä. Raivoavan silmissä välähtelee jotain pelottavaa. Naiset ristivät silmänsä ja mutisevat:
— "Herra armahda!"