— "Sinun kirosi kestävät… Mutta kohtalon silmä on kylmä…"
Taas olivat kortit levällä. Noita jatkoi:
— "Se ristiverinen nainen tuottaa sinulle onnettomuutta…"
— "Mitä?" — säpsähti Harhama. Hänen jokainen hermonsa värisi ja kuumeni.
— "Vaikene!" — uhkaili nainen jatkaen:
— "Sinä tapaat sen ristiverisen naisen kohdakkoin… Mutta pakene häntä!"
Ja heittäen pöydälle levälleen suuren joukon mustia kortteja, ristiä ja pataa, mutisi hän:
— "Katso!… Noin paljon mustaa surua on edessäsi sen naisen tähden… Nouse!… Olet kuullut kaikki…"
Harhaman hermot tärisivät. Hän tahtoi kurkistaa syvemmälle. Ennustus mustatukkaisesta, arpirintaisesta naisesta tanssitteli häntä tutkaimilla. Noita oli poistumaisillansa huoneesta. Harhama kavahti ylös jakkaralta, kuin pakenevaa elämää kiini sieppamaan, astui noidan eteen ja kyseli kiihkoisena, hätäillen:
— "Onko sillä naisella arpi rinnassa?"