— "Lue!"
Harhama laski uuden sataruplasen pöydälle.
Mutta noita tiesi jo mitä ennustaa. Miksi muuten Harhama olisi puhunut siitä arvesta, jos ei hän semmoista naista tuntisi.
— "Sinä tahdot tietää, onko sillä naisella arpi rinnassa?…
Niinkö?… Häh?" — tutki hän.
— "Ennen en lähde pois."
— "Hyvä!… Astu tänne!"
Noita vetäisi mustan verkauutimen syrjään. Sen takana oli pieni komero, komeron perällä aasin pääkallo ja sen päällä kiemurteli, lasiastiassa, musta kyykäärme.
— "Laske polvillesi sen eteen!" — käski noita.
Harhama polvistui aasin pääkallon edessä. Siinä, käärmeen ilkkuvien silmien kiehteessä, mietti hän sekaisin sitä arpirintaista naista ja suurta teostansa…
Sitä teosta, jolla hän oli kumoova Jumalan oikeudet maan päällä…