Jo oli laannut soimasta puoli-yhden toinen lyönti. Harhama suuteli
Magdan kättä ja lähti…
* * * * *
Ulkona kylvi kuu kylmiä säteitänsä jäiselle kadulle. Harhama oli niissä kuulevinansa Noidan laulun säveleen hyppelevän säteestä säteeseen, kuin näppäykset kanteleen kieleltä toiselle. Hän katsahti levottomana taaksensa. Magdan huoneessa oli akkunaverho vedetty syrjään ja raosta näkyivät Magdan mustat silmät. Ne näyttivät nyt surullisilta. Mustilla silmäripsillä kimaltelivat kuun kirkkaat säteet. "Ne ovat kyynelten edellä kävijöitä", ajatteli Harhama raskaasti huoaten. "Joutavia!" — mutisi hän vihdoin ja kohotti hartioitansa, ikään kuin pudistaaksensa niiltä aaveet. Reippaana heilautti hän lakkiansa. Magda nyökkäsi uutimen raosta ja Harhama katosi kuun kelmeään sädesateeseen…
* * * * *
Kello löi yksi, kun Harhama saapui kotiinsa. Palvelija avasi oven, tyytymättömänä siitä, että hänet oli herätetty yön parhaasta unesta.
— "Kirje tuotiin juuri tohtori Kirchneriltä… Siellä on pöydällä", — lausui palvelija, lisäten poistuessaan:
— "Kuuluu olevan hyvin kiireellinen."
Harhama astui huoneeseensa. Lamppu valaisi sitä himmeästi. Hän oli tuonut sielussansa äskeiset mielikuvat, uskon ennustuksiin. Hän oli näkevinänsä huoneessansa niiden jatkon. Seinillä ja nurkissa häilyvät varjot näyttivät hänestä mustatukkaisilta noidilta, jotka olivat kokoutuneet tanssimaan öistä noidantanssia. Kirjoitustelineellä oli kirje, jolle lampun valo laskeusi väkisten, vapisten, kuin lepattava perhonen, joka arkaillen laskeutuu kukkaan, juuri kuin olisi pelännyt siihen koskea. Harhama oli äärimäisyyteen asti hermostunut päivän tapauksista, taloudellisesta onnettomuudesta, Noidan laulusta ja vanhan ennustuksen uusiutumisesta. Salaman nopeana sovitti hän sen jo Kirchnerin kirjeeseen. Hän muisti, että tämä vanha tohtori oli Magdan kodin perhelääkäri. Hänellä itsellänsä taas ei ollut Kirchnerin kanssa mitään asioita, jotka olisivat olleet niin kiireellisiä, että palvelija olisi pitänyt lähettää kirjettä tuomaan myöhään yöllä. Hermostuneena repäsi hän kirjeen auki ja luki:
"Rakas herra Harhama!
Matkani johdosta sain vasta tänään tiedon kihlauksestanne Magdan kanssa. Ystävänänne ja Magdan ystävänä pidän velvollisuutenani ilmottaa, että Magda ei voi tulla vaimoksenne, eikä lastenne äidiksi, sillä hän ei ole naisena normaali. Hän itse ei ole siitä tietoinen, eikä isänsäkään. Sen tiedän ainoastaan minä, joka olen häntä hoitanut lapsuudestansa asti. Lähemmät tiedot saatte, kun poikkeatte luokseni.