Lämmin rinta punotti harson alta; laskoksista vilahteli paljas polvi… Veneen eteen oli valjastettu valkea joutsenpari… Herve-neito puhui Harhamalle, osottaen Harhasaarta:
— "Näetkö tuttua saarta tuolla? Katso!… Sen rannan kaislikossa lelluvat kypsät rinnat lämpimissä aaltoloissa, lummekukkien seassa… Tyttö tuoksuu siellä marjana aholla… toinen nukkuu sammalella, povi paljaana, syli avoinna… Siellä punottaa lämmin huuli viinirypäleen alla… Ne ovat ikuisen lemmen maita… Onni on sieltä kotoisin… Jos kaipaat lepoa, astu venheeseen!"
Harhama istuu jo veneessä. Vene keinuu aalloilla joutsenparin vetämänä… Yksinäinen joutsen ui laulaen sen rinnalla… Vene soluu saarta kohti, kuin kaunis joutsenlaulu… Jo keinuu se rannan kaislikon läpi saaren sisään… Kaislikossa lelluvat valkeat rinnat lummekukkien seassa ja pulahtaa solea ruumis… Jo tullaan saaren sisään… Lammikot läikkyvät siellä päivän kuvastimina… Metsä seisoo rantakukkana… Onni asuu maalla, lempi vesillä…
Joutsenet vetävät venettä hiljaa… Väre vierii päivän kuvastimelle… Päivän kuva heilahtaa… Syvyydessä huiskahtavat puiden latvat… Lumme liikahtaa, kaisla nuokahtaa…
Vene lähestyy Hurmanlähdettä… Viini lorisee siihen suoraan rypäleistä… Lähteen korvalla istuu Hilva-neito, harso pukuna, harppu soittimena… Hän soittaa joutsenen lemmenlaulua… Soitto viekottelee joutsenet lähteelle… Ei yksikään vene voi ohi solua, ensin sille poikkeamatta…
Lähteen ympärillä istuvat miehet… Neidot kantavat heille hopeamaljoilla lähteen vaahtoavaa viiniä… Harhaman vene pysähtyy lähteelle… Mustatukkainen tyttö tuo viinimaljan Harhamalle… Tyttö niiaa tarjotessaan… lämmin rinta sattuu poskeen ja polttaa sitä harvan harson läpi… Valkea, pehmeä vyötäinen viekottelee käsivartta… punainen huuli huulta. Huuli hehkuu… viini kuohuu; tyttö tuoksuu, viini maljassa vaahtoaa.
Vielä eivät miehet uskalla huulen ja viinin välillä valita… Silloin kohottavat neidot vaahtoavat viinimaljat ylös ja laulavat viinin ylistystä, tanssien laulun tahdissa… Nyt valitsevat jo miehet… Voimakas viini huumaa kohta suonissa, ja vie niihin rohkeutta, nuoruutta ja voimaa.
Viini on vienyt voiton tytöltä… Tyttö nauraa vallatonna… Viini on valmistanut hänen voittoansa…
Mutta joutsenet laulavat jo haikean lähtölaulun ja vene keinuu edelleen saaren sisempään, Herme-lehtoon. Siellä on ikuinen kevät ja ainainen päivänpaiste… Nuoruus on siellä ikuinen, lempi alati puhkeava kukka… Siimes on siellä lämpöinen, kukka huumaava, elo nuoruuden tarua…
Siellä lymyävät neidot arkoina metsien pehmoisissa siimeksissä… Hurmanlähteellä rohkaistut miehet metsästävät heitä… Toiset neidot uivat lammikoissa lummekukkien seassa, toiset lymyävät puunoksilla lehtien ja tuleentuvien hedelmien peitossa… Rinnan päässä hohtaa pieni punehtuma, kuin kypsyvän hedelmän kylessä…