Uusi kukka pulpahtaa öisen virran pinnalle: Amoriksi puettu tyttö liitelee ylhäältä näyttämölle, povi paljaana, ujous ainoana pukuna… Maasta nousee ihana lähde… Amor istahtaa sen korvalle, lemmennuolet vyöllä ja pivossa joutsi…
Kaikki odottavat kipinä kädessä. Viulut soivat. Enkeleiksi puetut tyttöset laulavat rakkauden ylistystä. Näkymättömiin harsoihin puetut naiset tanssivat Amorin ympärillä… Se on öisen rakkauden tanssia… öisen lemmen kutsua. Notkeat vartalot liikkuvat sulavina, kaartuen kuin kauniit käärmeet… Paljas jalka koukistun luontevasti… harsot heilahtelevat heikkoina varjoina… Amor ampuu nuoliansa…
Huumaus nousee myllyssä… Väki istuu jo kuin tulipuikoilla… Tanssi jatkuu… Neidot lämpenevät… Valkeat rinnat punehtuvat… Hipeä hivelee silmiä… katse polttaa…
Nyt on jo pilli naisen kädessä… Nainen soittaa mieheen sidottuna… mies tanssii naisen orjana… Sama säije sitoo molemmat… Näkymättömät ovat tunteiden paulat… Hienoina säikeinä juoksevat niiden rihmat… Niiden solmut syntyvät käsin solmiamatta…
Viettejä ei käsin keritä…
Koko Hiiden mylly hehkuu jo palavana hiiloksena… sen hiilinä kiiluvat ahnaat silmät. Kaikki on tähdätty näyttämölle. Kaikki on valmista syöksymään sinne, kuin nälkäinen peto saaliiseensa… Kaikki jännittyy, syttyy kuin taula ja hehkuu, kuin hiili…
Näyttämö alkaa pimetä, laulu hiljenee… Kuuluu metsätorven soitto… sitten iloinen nauru. Neidot pysäyttävät tanssinsa ja kuuntelevat tarkkaavina… Posket hehkuvat lämpiminä, rinnat kohoavat huo'unnasta… Notkea ruumis värähtelee tiedosta… odotuksesta… Mylly hehkuu hiiloksena…
Joukkohuumaus on ylimmillään, se vie kaikki mukanaan, se kaataa kaikki…
Kuuluu toinen metsätorven soitto. Puiden lomista syöksyvät nuoret metsästäjät neitoja ryöstämään. Tytöt huudahtavat ilosta ja pelosta… He pakenevat arkoina, karkeloiden, puiden sekaan… Metsästäjät syöksyvät jälestä, torviinsa puhallellen…
Se oli lemmen metsästystä… Saalis juoksi paulana edellä…