— "Parooni Geldners ahdistaa!" — huudahti avorintainen, kaunis mustalaistyttö, lisäten: "Kah!… Tekö se… herra Harhama!"
Se oli yllätys Harhamalle ja Nikitinille. Parooni Geldners Hiiden myllyssä! Hän, joka on yhteiskunnan tukeita, loistava valtiomies ja kirjoittanut tunnetun teoksen kirkon opin puolustukseksi, asettaen sen opin kaiken realisen oikean perustaksi! Hän mustalaistyttöjä metsästämässä! Mutta sekä Nikitin että Harhama vaikenivat.
— "Antakaa kun katson kättänne, herra Harhama", — puheli mustalaistyttö, joka tunsi Harhaman. Ja lupaa odottamatta istahti hän Harhaman viereen, vetäisi hänen kätensä helmaansa ja ennusti:
— "No, kohta tulevat häät."
Harhama naurahti kuivasti ja yrittäen vetäistä kätensä pois tytöltä, lausui:
— "Jo nyt, Sonja, tuli ennustuksesi liika myöhään. Häitä ei tule."
— "Minun ennustukseni ei koskaan valehtele", — väitti tyttö. —
"Pankaapas kultaraha kämmenellenne, niin katson uudestaan… Parooni
Geldners antaa aina kultarahoja", — lopetti hän merkitsevästi.
Noidan laulu jatkui näyttämöllä ja Harhama kiintyi taas ennustuksiin.
Hän antoi tytölle kultarahan ja tämä ennustaa edelleen:
— "Varokaa valkeaa naista, jolla on musta tukka ja luoma rinnassa!"
Harhamaa oudostutti tämän ennustuksen ja pohjalaisnoidan ennustuksen yhtäläisyys. Hänessä virisi taas taikauskonsa ainainen virvatuli. Hän ei ajatellut että tämä ennustus mustatukkaisesta naisesta oli nykyään yhteinen kaikille mustalais-ennustajille. Se oli otettu juuri vanhasta mustalaisesta Noidan laulusta ja tullut muotiennustukseksi. Uteliaana kysyi hän mustalaistytöltä: