— "Ei elämä, vaan Jumala on sormensa nostanut. Hän kieltää ihmistä aikansa: Älä tee niin! Mutta aikanansa Hän myös astuu elämä kädessä tottelemattoman eteen ja käskee: Tee näin! Hän palauttaa täällä omaansa kullekin, epäjumalan kauhuissansa Hänen käskystänsä kieriessä."
— "Sumua, sumua on kaikki", — huokasi Anna Pawlowna.
* * * * *
Pörssin etuhuoneessa kohtasivat Anna Pawlowna ja munkki Pietari
Geldnersin. Anna Pawlowna lausui hänelle:
— "Tämä on kauheaa, parooni!"
— "Niin!" vastasi parooni Geldners. — "Paniikki on yleinen.
Lukemattomat liikkeet sortuvat."
— "Minä en ymmärrä mitään… Mistä johtuvat kaikki nämä kauhut ja sortumiset?" — kysyi Anna Pawlowna.
Parooni Geldners levitti käsiänsä ikäänkuin sanoaksensa: sehän on selvää! Mutta hetken perästä lisäsi hän ääneensä:
— "Sota… ja…"
— "Ei yksin sota", — lisäsi munkki Pietari. — "Sota oli ainoastaan viimeinen isku, jonka taitavat keinottelijat antoivat luhistuville liikkeille, päästäkseen saalista kokoamaan… He tiesivät, että useiden liikkeiden perustukset on jo valmiiksi syönyt Hiiden myllyn väki."