Ynseänä, välinpitämättömänä lopetti hän:
— "Keitos tästä tulee! Mutta tulkoon nyt, mikä tulkoon!"
Mutta öiset valvonnat ja pitkäaikainen kiihtymys olivat väsyttäneet hänet kokonaan. Hän nukahti hetkeksi puoli-uneen. Hän näki unta takanansa, verkossansa riippuvasta hämähäkistä. Se katseli häntä viisailla silmillänsä ja alkoi kasvaa hirvittäväksi kohtalon pedoksi, joka valmistautui kaappaamaan hänet viikatemaisiin kynsiinsä… Hämähäkin silmät suurenivat. Ne pyörivät päässä, kuin myllynkivet… Nyt on se jo valmis hyppäämään… Nyt vetää se kynsiänsä esille… Harhama kauhistuu. Lopuksi tuntee hän hämähäkin heittävän hänen päällensä kostean, ilkeän verkkonsa. Väristys juoksee hänen ruumiinsa läpi luita myöten… Ovikello soi samassa hätäisesti, kiivaasti. Harhama kavahtaa kauhistuneena ylös luullen kellon soittoa hämähäkin huudoksi. Hän on hikimärkä, kuin liinaliko.
Samassa syöksyy sisään merimiehen morsian, joka on lähettänyt Magdalle väärän sähkösanoman ja antanut kaikelle uuden käänteen. Hätäisenä, itku kurkussa kertoo hän sulhasestaan ja itsestänsä, sulhasensa pienestä palkasta ja kuinka hän oli päättänyt palvella ja ansaita lisää… Mutta jos Harhama tahtoo vaatia hänelle rangaistusta, menettää hän paikkansa…
— "Mutta jota minä en tietysti tahdo", — rauhotteli Harhama tyttöä, naurahtaen, ja lisäsi:
— "Mutta te olette erehdyksellänne pakottanut minut viettämään häät… Saatte rangaistukseksi tulla häihini vieraiksi."
Tyttö lähti. Harhama alkoi pukeutua. Palvelustyttö, joka oli odottanut siksi päiväksi häitä ja joutunut ymmälle, tuli sisälle ja kysyi:
— "Koska herra Harhama tahtoo päivällistä?"
— "Ei koskaan", — oli nyreä vastaus.
Tyttö hämmästyi. Hämillänsä kysyi hän: