— "Hyvä!… Hyvä!" — huutavat Viikin miehet.
— "Kutka?… Kutka?… Kutka ovat aateluutensa tahranneet?… Nimet esiin!" — huutavat Vaarnan Riston miehet, nousten kunniaansa puolustamaan, kiihkeinä, ärsytettyinä petoina. Erkki Finne jatkaa rautaisella äänellä:
— "Minä osaan sanoistani vastata ja rohkenen puhua suoraan.
Mainitsen niistä Vaarnan Riston…"
— "Alas herjaaja!… Alas!… Alas!" — huutavat Vaarnan miehet kiihtyneinä. Viikin miehet nauttivat kostosta. He juopuivat siitä, kuin viinasta. Suuri isänmaantunne sammutti kaiken muun, etsien vettä omaan janoonsa. Erkki Finne jatkoi synkkänä:
— "Vaarnan Risto ei ole kuunnellut kansan ääntä. Hän on jäänyt hieromaan vieraan kanssa kauppaa maan oikeuksista."
Puheet kuuluivat yli maan. Hyvä- tai alashuudot olivat maan yhteisiä. Pisto koski koko käärmepesää, pistäjinä olivat kaikki tarvaalaisten vastustajat. Kunnia on ihmisen kipein paise. Siihen paiseeseen koskee pieninkin pisto, jos se on terve, puhdas ajettuma.
— "Hyvä!… Hyvä!" — yrittivät muutamat Viikin miehet myönnytellä.
— "Alas herjaajat!… Alas!" keskeyttivät kiihtyneet tarvaalaiset, Vaarnan Riston miehet, tukahduttaen hyvä-huudot ja Erkki Finnen puheen. Ihmisten mielet hehkuivat hiiloksena. Isänmaanrakkaus tuprusi vihana, loukkaukset sinkoilivat salamoina. Erkki Finne yritti vielä puhua:
— "Vaarnan Ristoa on imettänyt itse Tarvas. Hän on juonut Tarvaan hengen sudenmaitoa."
— "Niin onkin!" — keskeytti huudahdus.