— "Hyvää päivää!" — tervehti Harhama.
Alkula keskeytti lukemisensa ja vastasi tervehdykseen kysymyksellä:
— "Tervetuloa!… Mitäs sitä nyt kuuluu?"
— "Kiitos, isäntä! Tulin Teille puhumaan taas siitä vanhasta asiasta… Olisin mielelläni jotain tehnyt nuorison mukana, mutta minä en onnistu sen kanssa. Jos Te, isäntä, tahtoisitte olla apuna, niin ehkä", — alkoi Harhama puhua.
— "Niin! Hyvähän se olisi!" — äännähti Alkula, selaillen raamattuansa.
— "Ne Teihin luottavat enemmän, kuin minuun", jatkoi Harhama hetkisen vaiti oltuaan. Alkula pani raamatun kiini ja lausui tyynenä:
— "Minä en voi ryhtyä Teitä avustamaan, sillä minä en ole samaa mieltä, kuin Te. Muistuu mieleeni puheenne, jonka piditte ensimäisessä juhlassanne. Te sanoitte puheessanne, että ei tarvita muuta aatelia, kuin työn-aateli, mutta kyllä tarvitaan toinenkin aateli."
— "Ja mikä se on?" — tarttui Harhama kiihkeästi.
— "Se on siveellisyyden-aateli. Jos sitä ei ole, on kaikki työ turhaa. Mitä me silloin päivin ansaitsemme, sillä me öisin kulutamme terveytemme ja likaamme sielumme juoppoudessa, porttojen parissa ja muussa paheessa", — vastasi Alkula tyynenä. Jumalan ilkeät hiukset heilahtivat jo Harhamalle, kuin punainen vaate.
— "Mutta olenko minä ketään haureuteen kehottanut?" — keskeytti hän nopeasti, tuntien jonkun piston.