— "Hornan luola!" — leviää huuto yli maan.
— "Hornan luola!" — vaikeroivat tuhannet ja tuhannet ja tuhannet.
Se sana kuuluu huuhkajan huutona Itämerestä Tyyneen mereen… Jättiläinen oli takonut itsensä kahleilla kellonsa rautaisiin rattaisiin. Suuressa kellossa kävi Hornan luola rattainensa… Siinä kellossa suitsusivat Hornan luolan uunit… jyrisivät sen koneet… haisivat sen haudat… helskyivät sen kangaspuut. Se kello sitoi tekijänsä rautakahleilla koneisiinsa, rautaisten pyörien ja tulisten uunien ja myrkyllisten hautojen ääreen… Siinä kellossa loistivat kullantemppelit, jotka imivät kellon rakentajien hikeä, kuin sieni vettä ja äärettömyys elämää…
— "Voi!… Voi!… Voi… Voi!" — kuuluu silloin vihlova tuskanhuuto. Sitä huutavat ne, jotka ovat takoneet itsensä rautoihin oman työnsä: Hornan luolan pyörien ääreen…
Mutta kaikki on myöhäistä… Suuri kello käy käyntiänsä. Joka sen rattaisiin tarttuu, se niihin hukkuu… Koneisto yhä lisäytyy… Uudet rautatiet avautuvat, kuin taian voimasta, uudet sähkölangat pujottautuvat ristiin rastiin ja uusia akseleja ja pyöriä asetetaan paikoillensa tulisella kiireellä. Kaikkialla pyörii pyöriä… vilisee hihnoja… huutaa pillejä. Kaikkialla surisee… hurisee… elää… kärsii. Kaikkialla helisevät kahleet… kuuluu huokauksia… helskyy iloisia lauluja, tuoksuu herkkuja… nähdään nälkää… risat ja alastomuus paistavat rinnan hienojen pukujen kanssa… joutilaisuus kukkii työn hartioilla… vääryys valuu oikeuden nisistä… oikeus vääryyden utarista… Suuri kello, maailman jättiläislaitos, käy entistä kiivaammin. Tuhannet sortuvat… useammat tuhannet syöksyvät niiden sijalle. Taistelu käy elämästä ja kuolemasta. Kello käy ja ruhjoo toisia, viskaa toisia ihmis-onnen kukkuloille, huokuu kaikille elämäntuskaa.
Ja sen kellon kaikkien pyörien nyörit ja hihnat juoksevat yksistä aivoista. Kaikki keskittyy Tsaarin päähän. Hänen käskystänsä pysähtyisi kaikki, kaikki läksisi liikkeelle. Venäjän Tsaari seisoi silloin inhimillisen vallan huipulla. Hän edusti suurinta aineellista voimaa, mitä koskaan on johtanut ja käskenyt yksi mies. Rooman imperaattorit olivat hänen rinnallansa puuaseilla varustettujen pikkujoukkojen johtajia. Napoleon huonosti varustettu seikkailija.
Ei kukaan kuolevainen voi siinä asiassa kohota Venäjän silloisen Tsaarin tasalle… Hänen käytettävinänsä olivat kaikki uuden-ajan keksinnöt, sen tiede, sen kokemus, sen kehittyneet surma-aseet. Hänen käskettävinänsä olivat maailman suurimmat armeijat, mitä on ollut, valtaavat kulkuneuvot, joilla voitiin armeijoita viskoa maailman äärestä toiseen. Käskyjänsä hän voi muutamassa silmänräpäyksessä jakaa laajan valtakunnan kaikille reunoille. Hänen valtansa oli rajaton. Maailma pelkäsi häntä, alamaiset polvistuivat hänen eteensä. Hän oli suurin vallanpakahtuma mitä on maailmassa koskaan ollut. Hän seisoi sillä voiman- ja vallanhuipulla, jolle ei ainoakaan kuoleva ole ennen häntä kiivennyt… Hän oli löytänyt vallan ja voiman pohjoisnavan ja seisoi sillä kruunu päässä ja välkkyvä valtikka kädessä, kuun kierteiden heilahdellessa avaruuden kellon lerkahduksina…
Mutta niinä päivinä nousi veripunaisen auringon reuna idästä. Sen kaarevalla reunalla seisoi Jaapanin mikado, nousevan auringon kuninkaana, Jaapanin ylpeä lippu kädessä ja kuningasvaippa hartioilla. Punaisen pyörän takaa näkyi suuri, keltainen aave…
Venäjän kellon reuna levisi yhä idemmä. Punainen auringon reuna kohosi korkeammalle. Avaruuden kello kävi. Kuu viskautui kellonheilurina maan ympäri…
Jo sattuvat kellonreuna ja nousevan auringon punainen reuna toisiinsa… Kuuluu kirahdus… Sitten hiljenee kaikki… Taivaalle alkaa kohota uhkaava pilvi… Ilma on raskas, kuin ukkosen edellä… Hornan luolan uunien tuli sulattaa jo ihmisen hieksi. Kello käy jättilaiskäyntiänsä, kahleet pingottuvat entistä kireämmälle sotaveron vetäminä. Ne pingottuvat katkeamaisillensa…