— "Ei ole muuta oikeaa asetta, kuin Jumalan sana…"
Se oli käärmeen pisto Harhaman sieluun. Hän oli juuri näinä aikoina valmistautunut taas nousemaan Jumalaa vastaan… Hänenkö sanansa pitäisi sitten olla aseena?… Jumalanko? Kylmä käärme kierteli hänen sisälmyksissänsä. Pitkän mietinnön jälkeen lausui hän varovasti:
— "Puhdistihan Jeesuskin temppelin ruoskalla… köysiruoskalla…"
— "Mutta käsi oli silloin Jumalan käsi… Mutta sanokaapa: Ovatko ihmiset koskaan voineet ruoskalla puhdistaa mitään?" — lisäsi siihen Alkula, joka oli käsittänyt Harhaman vihjauksen.
Kun Harhama vaikeni jatkoi Alkula:
— "Kyllähän ihmiset ovat ruoskaa käyttäneet enemmän, kuin mitään muuta… Ja käyttiväthän sitä ranskalaisetkin vallankumouksessaan säästämättä, mutta ovatko he sillä muuta saaneet aikaan, kuin ajaneet yhden pahan toisen pahan tieltä pois?… Minä en tunne asiaa… mutta te kun olette oppinut, tiedätte, onko Ranska nyt puhdas, vai eikö."
Kauvan mietti Harhama. Lopulta kierteli hän taas vastauksen:
— "Onko sitten se temppeli pysynyt puhtaana?"
— "En minä sitä väitä", — vastasi Alkula rauhallisena. "Ihmiset ovat siinäkin taas moskaa käyttäneet Hussia ja Lutherusta ja muita temppelistä pois ajaessaan… Jeesuksen varaan ovat ehkä ne ruoskan käyttäjät sitten rakentaneet itsekkäisyyden alttarin ja kirkon, mutta jos ne ovat vääriä, niin ne mätänevät ja karisevat pois Jeesuksen ympäriltä… Hän pysyy. Jumalaan eivät pysty ajanhampaatkaan… Niidenkin jälet karisevat Hänestä pois, kuin tomu…"
Syntyi äänettömyys. Jumaluuden suurkysymys seisoi puhujien edessä kaikessa majesteetillisuudessansa, polkien jalkoihinsa kaikki sen ratkaisuksi tehdyt yritykset. Alkula jatkoi sitten puoli-itsekseen: