Loistavasti valaistussa salissa oli koolla satoja ritalaisia. Kaikki hekin katselivat vallan kultaomenaa ja oikeutta, joka vaaka ja punnukset kädessä kahlasi hyrskyn ja roiskeen halki. Niille molemmille savusi isänmaan uhrialttari. Koollaolijat keskustelivat tulevaisuuden suurista tehtävistä. Nuori Ritala puhui väellensä:

— "Rooland Viik tarjoaa edelleenkin liittoa. Mielestäni on meidän se hyväksyttävä. Tarvaalaisia on vielä joukko vartiopaikoilla ja ne on kukistettava viikkiläisten avulla. Se henki, joka heissä vallitsee, on saatettava tässä maassa häpeänhengeksi, se on julistettava koiranhengitykseksi, jota jokainen inhoaa. Suomalaisuuden susi etsii vainullansa sen hengen, missä sitä onkin ja hävittää sen. Sillä se henki on idän hallaa. Jos se pääsee vallitsevaksi, panee se koko suomalaisuuden hengen. Idän rämesuo on suuri, me emme jaksa sitä ojittaa ja kuivata. Siellä riittää sitä henkeä loppumattomiin. Se peittää kerta kylmänä usvana koko Suomen, jos sallimme sen tänne levitä. Sitä henkeä huokuvat tänne tarvaalaisten nykyiset johtajat… Siis on meidän hyväksyttävä Viikin väen tarjous."

— "Entä sitten?… Mekö Viikin väen alle uudestaan?" — kyselivät jotkut, joita Ritalan jyrkkyys arvelutti. He muistelivat sitä hetkeä, jolloin heidän esi-isänsä viruivat verisinä, päät Moorankiven murskaamana ja toiset väkivallalla polvilleen painettuina ottivat kahleita käsiinsä. Mutta Ritala jatkoi tulena ja tappurana:

— "Ei Viikin väen alle. Me hävitämme Viikin väen avulla tarvaalaisen koiranhengityksen, kokoamme sitten johtajistaan luopuneet Vaarnan miehet ympärillemme, muodostamme puhdashenkisen suomalaisen kansan ja sitten selvitämme välimme Viikin väen kanssa."

Silloin alkoi kansan uusi seulominen. Useat hyväksyivät Ritalan ehdotuksen, mutta toiset sanoivat epäillen, kalvosimiansa katsellen:

— "Ei suomalaisuuden susi voi ulvoa samaa virttä ilveksen kanssa…
Ja sitten omia veljiämme sillä tavalla…"

Nuori Ritala paloi isänmaanrakkauden silmittömänä tulena. Hän jatkoi:

— "Karthagon naiset ovat uhranneet hiuksensa maansa tähden…
Säästämmekö me silloin veljiämme? Itseämmekään emme saa säästää…
Sukupolvi menköön, kunhan vaan maa pelastuu!"

— "Hyvä!" — huusivat monet, mutta useat epäilivät. Jäykkä Harvio puhui:

— "Viikin väki on meiltä tukennut Euroopan akkunan sadoiksi vuosiksi… Tarvaalaiset ovat olleet ensimäisinä sitä avaamassa ja valoa tupaan tuomassa."