— "Se todistaa, että sinun tiesi on oikea", — lisäsivät palvelijat.
Perkele lisäsi karskina:
— "Jehova tarjoaa isänmaata vanhana ämmänä, jota pitäisi vaan elättää… Minä tarjoan sitä Hiiden myllyn tyttönä…"
Korpit lauloivat herransa ylistystä, peikot ja kuolema kumarsivat häntä. Perkele jatkoi:
— "Kaikki rukit täytyy panna kehräämään Harhamalle niitä rihmoja, jotka hänet jo vetävät teostansa kirjoittamaan. Kaikki isänmaankin helmat on pantava sitä varten heilumaan. Isänmaankin täytyy häntä houkutella siihen työhön seppeleillänsä, kuin minun Hiiden myllyn myllytyttöni helmoillansa ja sukkanauhoillansa… Pitäkää huoli, ettei isänmaalta koruja puutu! Uuratti valmistaa ne."
— "Me koristamme sen saaret siroilla sukkanauhoilla, sen helmat rimpsuilla ja sidomme seppeleen sen joka suortuvaan", — vannoivat palvelijat.
Runoluola hävisi näkyvistä. Synkkä yö huokui pimeyttä, kuolema kyykötti kuusenjuurella, peikot kyyristäytyivät piiloihinsa. Perkele lopetti puheensa ylpeänä:
— "Harhama sanoi minun valtaani äsken joutavaksi jutuksi. Mutta hän on tällä kalliolla polvistuva minun eteeni…"
Lieska leimahti korkeaksi roihuksi ja sammui sitten. Perkele hävisi pimeydeksi.
Työn aatelia oppimassa.