* * * * *
Eräänä päivänä kohisi Korpikoski niin kummasti Harhamalan kuusikossa. Se tohisi, kuin maanalainen vedennielu. Huuhkajat huhuilivat sen rantakorvessa ja korpit koikkuivat niiden huutojen säestyksellä.
Korpikosken outo kohina ennustaa aina pahan sään tuloa. Se koski oli Harhaman lempikoski. Kerta oli hän nähnyt sen toisen rannan kihisevän mustanaan käärmeistä. Se näky, ja kosken yksinäisyys kietoivat häntä salaperäisyydellänsä. Sen kosken alle, korvakkeelle piti kerran kohota Harhamalan uneksitun linnan.
Seuraavana päivänä sai Harhama pyynnön tulla kirkkoneuvoston kokoukseen. Hän lähti sinne, mitään ajattelematta. Kokous oli vanhan kirkon kivisessä, kellarimaisessa sakaristossa. Rippikalkit, pappien puvut ja kirkon haavit tekivät Harhamaan, heti sisään astuttua, ummehtuneen vaikutuksen. Kuolema tuntui istuvan joka nurkassa. Elämä värjötti sen käsissä homeisena, huokaillen kädet ristissä, posket rypyssä. Kun vanha pappi oli häntä tervehtinyt ja pyytänyt istumaan, alkoi hän heti pitkäveteisellä äänellä puhua asiasta.
— "Herra Harhama", — puhui hän, — "meillä on täällä ikävä asia Teille ilmotettava. Se koskee sitä vaimo-ihmistä, joka asuu teidän luonanne. Ihmiset puhuvat, että te pidätte yhtä, ja puhuvat enemmänkin."
Harhama tunsi papin pitkäveteisten sanojen viiltelevän. Niistä puhalsi Jumalan tuulahdus ärsyttävänä kuin porton hengitys. Hän tunsi Jumalan hiuksien hiipovan kaulaansa, kuin ansan. Sakaristo alkoi haista ummehtuneelta. Vaivoin jaksoi hän hillitä itseään, säilyttää tyyneytensä ja antaa papin jatkaa:
— "Semmoisten naisten luonanne asuminen herättää pahennusta seurakunnassa…"
Harhaman olemuksesta nousi satapäinen salama: uhma ja ihmis-inho ja halveksiminen. Hän vastasi papille:
— "Minkälaisten naisten? Te ette kelpaa likaisilla käsillänne sen naisen varpaankynsiä leikkaamaan. Kuuletteko? Ette koko maailman papit…"
Pappi vaikeni. Syntyi pitkä äänettömyys. Kirkonhaju tunki Harhaman sieramiin ummehtuneena, kosteana, rahahaavin kupera pohja näytti kuolleen mustalta päälaelta. Apulaispappi Airola keskeytti äänettömyyden puhuen: