Hän heitti kätensä Harhamalle ja kehotteli:
— "Ottakaahan minun käteni!" — pudottaen kätensä tämän käteen. Harhama värähti. Hän katseli kättä äskeisen mielikuvansa vaikutuksen alaisena, suurenteli kärpäsen hirviöksi. Käsi tuntui hänestä paksulta, lihaiselta. Kynnet oli leikattu syvälle tylppien sormien sisään, ja se putosi hänen käteensä kuin lihapala, vaikuttaen hänen kiusautuneeseen hermostoonsa, kuin märän vaatteen kosketus. Hänen sairaloiseen, ärtyneeseen mieleensä johtui äkkiä rikos-oppi, joka arvailee rikoksellisen luonteen ihmisten käsistä ja jaloista ja kasvoista. Hän ajatteli Lombrosoa ja Neroa. Ajatukset hajosivat hetkessä omille teillensä johtuen rikosopista vallankumoukseen, Nikolaihin, Kooljaan, munkki Pietariin ja siitä hänen lähtöönsä Suomeen ja aina loppumattomiin. Hän aikoi vaistomaisesti päästää heitetyn käden pois kädestänsä, mutta rouva Esempio puhui innostuneena, jatkaen näyttelyään:
— "Pitäkäähän vielä… pitäkäähän… pitäkäähän!"
Mutta samassa tuikahti loppuun palanut kynttilä sammuksiin, ja
Harhama sai tilaisuuden lausua:
— "Kynttilä huomauttaa, että minun on aika kiittää Teitä ystävyydestänne ja päästää Teidät rauhaan."
Kuun puolikas oli kiivennyt taivaan kuperalle laidalle… Se valaisi huonetta himmeästi, kuin peikon lamppu. Armiira nukkui puusängyssä, riisuutumattomana, viattomana ja rauhallisena kuin enkeli. Akkunan läpi hiipivä kuutamo oli juuri kiivennyt lattialta sängynreunan yli vuoteeseen. Hiljaa, hellävaroen levitti se juuri valonsa huivinnurkkaan Armiiran kasvoille. Toisella valoliinansa nurkalla oli se jo peittänyt lapsen käden. Sen reuna repotti sängyn reunalla ja laski kaitaisen liepeensä lattiapalkeille kuutamomatoksi.
— "Siinähän se minun tyttöni nukkuu… Eikä sitä tiedä mitä siitä tulee. Ehkä todellakin esimerkki", — puheli rouva Esempio puoleksi leikillä. Pieni vaitiolo syntyi. Molemmat miettivät mitä elämä tulevaisuudessa oisi. Nyt olivat nähtävinä ainoastaan sen näkymättömät hapset.
— "Jaa!… Hyvää yötä!" — lausui Harhama viimein, kumartaen kiusautuneena.
— "Hyvää yötä!… Mutta à propos [kesken kaiken]… Ettekö Te voi suositella minulle jotain näytelmää koenäytäntöä varten?… Semmoista, jossa olisi suurempi osa… esimerkiksi semmoinen, kuin 'Magda'?… Ehkä on kirjastossanne joku semmoinen näytelmä?" — tarttui rouva Esempio vielä puolipimeässä huoneessa.
— "En nyt muista", — vastasi Harhama. — "Suomenkielisiä en tunne… Venäjänkielisiä olen nähnyt ja niistä erään tuttavani kirjoittama on minua miellyttänyt."