— "Mitä se höpisee?" — kuului naisten joukosta huomautus. Puhuja ei sitä kuullut, vaan jatkoi:
— "Ei kukaan ihminen ole luonut maata ja vettä. Ne ovat olleet maailman alusta ja niitä ei ole tehty yksien omaisuudeksi. Ne ovat luodut kaikkia varten, niin kuin ilma ja auringon valo. Mutta muutamat riistäjät ovat ne anastaneet ja sanovat, että ne ovat heidän. Ne ovat varastaneet teidän maanne…"
Kuulijat oudostuivat tätä ennen kuulumatonta puhetta kuullessaan. Miehet kopistelevat loppuun palaneita piippujansa kenkiensä pohjia vastaan ja naiset kyselevät toisiltansa supisten:
— "Mitä se puhuu?"
— "Tai ovatko he luoneet tämän maan mullan, enemmän kuin tekään?" — jatkoi puhuja. Kuulijat miettivät asiaa. Puhuja pysähtyy pitkäksi aikaa ja kysyy sitten uudestaan painostavasti:
— "Minä kysyn teiltä: Ovatko he luoneet tämän maan mullan?"
Hän jättää taas kuulijat miettimään, ollen odottavinansa vastausta.
— "Ei suinkaan sitä ihminen ole luonut", — lausuu joukosta yksi, jonka Harhama huomasi muita tarkkaavammin seuraavan puhetta. Se oli Varpalan Juho.
— "Eipä tietenkään", — lisäävät muutamat. Koko joukon ajatukset alkavat jännittyä. Puhuja jatkaa:
— "He eivät ole sitä luoneet… Millä oikeudella he ovat sen sitten anastaneet?"