— "Mutta mitä syövät? He syövät teidän työnne tuloksia. Mitä juovat?… Teidän hikeänne. He eivät ole siis Suomen maita työllään ansainneet, senkään vertaa kuin te, eivätkä heidän esi-isänsä enemmän kuin teidän esi-isänne… Katsotaanpa ovatko he ne sitten ostaneet säästöillään. Vastatkaa minulle: Säästävätkö he, tilalliset, ruuassa ja vaatteissa ja asunnoissa enemmän kuin te?"
Kuulijat ovat vaiti, mielet jännittyneinä. Pitkän odotus-ajan jälkeen jatkaa puhuja:
— "Ei, sanon minä. He tuhlaavat ja te säästätte heihin verraten niin, että näette nälkää. Mutta vaikka te teette työtä enemmän kuin he ja säästätte — pakollisesti tietysti — nälkiytymiseenne asti, ei teille kumminkaan säästöt kokoonnu, mutta heille kokoontuvat. Mistä se johtuu?"
Naiset ovat keskeyttäneet sukanneyleensä ja istuvat toisilla sukkapuikko huulien välissä, toisilla neyle helmaan pudonneena. Puhuja on heittänyt siemenensä hyvään maahan. Hän antaa sen taas pari minuttia rauhassa itää, ja katselee itse valkeaa kalalokkia, joka leijailee komeana sateenkaaren heijastuksessa korkealla järven selällä, tähystellen saalista. Sitten jatkaa hän taas:
— "Se johtuu siitä, että he riistävät teiltä… He ovat anastaneet teidän työnne tulokset. Teidän ja teidän esivanhempienne maahan paneman työn he ovat anastaneet yhdessä maan kanssa. Sillä aikaa kun te raadatte orjina, venyvät he joutilaina ja kumminkin rikastuvat…"
— "Oikein sanottu!" — keskeyttää Varpalan Juho.
— "He", — jatkaa puhuja — "leijailevat työttöminä, kuin tuo kalalokki ja vaanivat teidän työnne tuloksia… tähystelevät onko torpparilla mitä ottamista."
— "Kas!… Kas!" — huomauttaa joku, tarkottaen lokkia, joka yritti jo iskeä saaliiseen, mutta peräytyi vielä. Puhuja alkoi puhua, lokin eleitä osottaen:
— "Noin!… Katsokaa lokkia!… Se jo näki, että torpparin pelto on kasvanut enemmän, kuin viime vuotena, niin aikoi jo iskeä… lisätä veroa… mutta halla tuli väliin… ei iskenytkään. Lentää korkeammalle… Nyt vaanii se seuraavaa satoa… Nyt se yrittää uudestaan… noin!…"
Kuulijat seuraavat jännitetyin mielin lokin eleitä ja puhujan selityksiä. Lokki peräytyy taas iskustansa ja leijailee korkealla. Puhuja osottelee sen liikkeitä, selitellen: