— "Torppari on saanut noron raivatuksi niityksi. Katsokaa sitä pirua!… Nyt se taas jo yrittää… lisää päivätöitä… Noin!… Noin!…"
Lokki on taas iskuun valmiina. Katsojat jännittyvät. Puhuja jatkaa:
— "Jo yrittää taas… Noin!… Yrittää veroa lisätä… iskeä hänen niskaansa…"
Kuulijat tuntevat, kuin iskisi isäntä heihin lokin muodossa. Hartiat kyyristyvät, kuin iskua vältellen. Vielä peräytyy lokki. Varpalan Juho istuu kuin neulankärellä. Puhuja jatkaa sen peräytymistä tarkottaen:
— "Näki että ei ole vielä oikea aika… Antaa torpparin rikastua, niin saa kerralla enemmän… Taas yrittää… Vie viimeisen lehmän… Noin se vaanii teidän rikkauttanne… Katsokaa lokkia!… Taas huomasi, että on paras odottaa, antaa torpparin valaa kaikki hikensä maahan ja sitten ottaa kerralla… Noin!… Niin!… Niin!…"
Taas on lokki isku-valmiina. Kuulijoiden hartiat kyyristyvät, tuntien muka isännän kynnet niskassansa.
— "Nyt se on jo valmis", — jatkaa puhuja.
— "Pirun komea lokki", — kuuluu joukosta,
— "Nyt se jo iskee", — murahti Varpalan Juho, lokin liikkeitä kiihkoisasti seuraten. Harhamakin seurasi hermostuneena puhujaa ja lokkia.
— "Ei vielä iske. Se odottaa, kunnes torppari on pannut maahan viimeisetkin voimansa", — oikaisi taas puhuja Varpalan Juhon huomautukseen. "Vasta sitten kun torpparin ruumiista on kaikki imetty maahan, tekee se hyökkäyksen, ottaa kaikki kerralla, ajamalla torpparin pois torpasta… Katsokaa sitä petoa!…"