Mutta sumuisessa iltahämärässä pimeni hänen vierellensä varjo. Se oli Iiranto, joka seisoi siinä, ruumiina sakea sumu. Se hyväili hänen ihoansa jumaluuden hengähdyksellä, hiipoi hänen kaulaansa sumu-käsillänsä ja kirkasti hänelle sen helmen, joka odottaa hänen poimintaansa elämän sekasorron keskellä. Se puhui ja kuiskaili Harhaman povessa:
— "Miksi hätäännyt?… Eikö Varpala ole riuhtaissut itseänsä irti Jumalakuvituksesta?… Eikö hän ole nyt lähempänä oikeaa jumalaa: ihmistä… itseänsä?…"
Se oli Harhamalle kirkas tähti, joka välähti elämän harmaaseen usvaan. Iiranto jatkoi:
— "Eikö hänessä kehity jumaluus?… Eikö hänessä isänmaanrakkaus laajene jo kaikkien kansojen rakkaudeksi ja sitten kaikkeuden rakkaudeksi?… Eihän oikea jumaluus voi rakastaa ainoastaan osaa, kaikkeuden hitua… Eikö Jumalan pidä hallita ja rakastaa koko kaikkeutta?…"
Ja hänelle tuikahti silloin elämän yöpimeydestä kirkas salama, joka valaisi kaikki. Kaikki näytti sittenkin palvelevan hänen jumalansa voittoa… Varpalan Juhon oli hän nähnyt riuhtautuvan 'kuvitellusta' Jumalasta irti. Se oli Harhamasta oire, joka ilmoitti, että maailmankurjuus herää jumaluutensa tietoisuuteen. Se oli suuri askel.
Hän näki muitakin kirkkaita tähtiä: Isänmaanrakkaus oli häviämässä. Ihmisessä piilevä jumaluus alkoi jo rakastaa kaikkia kansoja… kaikkia maita…
Jumalalla ei voi olla muuta isänmaata, kuin kaikkeus…
Syys-ilta pimeni. Harhama lämmitteli löytämiensä tulien hohteessa. Hänen mielikuvituksensa lenteli avaruuden äärillä jumaluuden kehityksen kanssa karkeloiden. Maan kansojen rakkaudesta laajenee ihmisessä kehittyvän jumaluuden rakkaus koko maailman rakkaudeksi. Eri maailmoissa asuvat ihmisjumalat pääsevät ijankaikkisuuden kaukaisimpina jaksoina toistensa yhteyteen ja rakastavat kaikki toisiansa yhtenä samana jumaluutena. Niin laajeni jumaluuden rakkaus kodin rakkaudesta isänmaanrakkaudeksi, sitten maan kaikkien kansojen rakkaudeksi, koko maailman rakkaudeksi ja lopuksi kaikkeuden rakkaudeksi…
Sade tiheni. Syys-yön mustat silmät ummistuivat ja Harhaman ympärille painautui yön pilkkopimeys.
* * * * *