Virran vesi punertui… Käärmeet pysäyttivät kiemurtelunsa… Tähtien hopeanheleä valo helähti hopeaisemmaksi ja valovärin värähdyksestä ilmestyi Perkele Valhemalaan, kaikki pääenkelit muassansa… Pikkuiset enkelit, jotka hoitavat mustia kukkapuita, laskeutuivat hänen eteensä polvillensa… Mustat käärmeet nousivat lumivalkeille lumpeille, asettuen niille kiemuroiksipa veripunaiset ilva-linnut kääntyivät kaikki päin Perkeleesen. Perkele puhui Urmennolle:
— "Sinä hoidat hyvin tehtävääsi… Ihmiset puhuvat jo enemmän valetta kuin totta…"
— "Se on sinun ansiosi… Sinä olet lahjottanut minulle alttarisi, jakamaan minulle lempeänsä… Minun nautintoni on loppumaton", — vastasi Urmento.
Perkele kääntyi kaikkien edessänsä polvistuvien enkeliensä puoleen ja selitti heille:
— "Panettelu on minun aseeni… Sillä isken minä ihmissydämessä Jehovan kantapäähän… Se jakaa ihmiset kahtia: Se jakaa ne toinen toisensa panettelijoihin ja paneteltaviin… Se valmistaa heidän kättänsä Kainin iskuun…"
— "Ihmisten kieli on Jehovan luoma… Hän on takonut siitä terävän hampaan sinun suuhusi… Hän takoo kaikki sinun aseiksesi", — tarttui puheeseen Piru. Perkele jatkoi:
— "Sen Hän on tekevä. Kulta ja nainen ja kaikki on minun aseenani jakava ihmiset kahtia ja nostava toisen osan toistansa vastaan… Jehova on sortuva Itsensä tekemään tutkaimeen… Hän on kaikki luonut minun hampaikseni…"
— "Muuksi Hän on ne aikonut, mutta sinä käännät kaikki omiksi hampaiksesi", — oikaisivat pääenkelit.
Perkele käveli istuimellansa ylpeänä edestakaisin, pysähtyi sitten ryhdikkääksi ja jatkoi:
— "Jokainen pikku juoru tekee hyvää palvelijalleni Harhamalle. Se on hänessä kuin hiiva, joka nostaa hänessä vihaa Jehovaa vastaan… Se on kuin punainen vaate hänelle… Sinä, Urmento, katso, että hän saa sitä sopivalla ajalla aina tarpeellisen määrän!…"