Ja hänen väessänsä syttyi yhä palavampi onnenjano ja se uusi yhteiskunta lorisi jo heidän korvissansa, kuin lähde. Jurva jatkoi:
— "Sinne siis, toverit."
— "Sinne!… Sinne!… Sinne!" — kertasi väki. Jurva innostui:
— "Siellä ei ole sortoa, eikä riistäjiä. Siellä ei ole joutavia Jumalia ihmisten elätettävinä, eikä työttömiä rikkaita niiden ruotilaisina. Siellä ei ole nälkäruoskaa…"
— "Hyvä!… Hyvä!" — huusivat Jurvan joukko-ihmiset. He tunsivat jumalien, pappien painon hartioitansa rutistavan. Ennen he eivät olleet sitä huomanneet.
— "Jumalattomia!… Hävyttömiä!"— kuului toisaalta.
— "Porvarit", — jatkoi Jurva — "ovat huomanneet, että köyhälistö ei enää taivu ruoskan alle ja siksi tulevat ne nyt tänne mesi kielellä pyytämään, että köyhälistö vapaaehtoisesti kantaisi heidät valtaan köyhiä keritsemään. Mutta kyllä täällä jo on köyhillä kaksi silmää päässä. Ne eivät mene ansaan… porvarikettujen ansaan."
— "Hyvä!… Hyvä!" — kuulun huuto. Harhama yrittää puhua.
— "En minä ole tullut tänne ansoja virittämään, vaan juuri niille köyhille apua tarjoamaan…"
Melu keskeyttää hänen puheensa. Hälinän lopussa kysyy Jurva: