— "Sitä minäkin… Mutta sataako sosialistisessa yhteiskunnassa leipä taivaasta?"
Jurvalle ja hänen joukollensa oli kysymys kiusallinen. He eivät olleet varustautuneet siihen vastaamaan. Harhama seurasi kiistaa niihin tottuneena, mutta hän seurasi sitä jännittyneenä, löytääksensä siitä tuen omalle asiallensa ja joukollensa. Takala jatkoi:
— "Sosialistit tahtovat syödä ja leipä ei työttä kasva. Eikö siis sosialistisessa yhteiskunnassa heilu nälkäruoska joka päivä, kuten nytkin?"
Jurvan väki oudostui. Heistä tuntui hetken, että nälkäruoska on joku aivan ijankaikkinen vitsaus, josta ei pääse pakenemallakaan. Takala jatkoi:
— "Nälkäruoska on jokaisen yhteiskunnan lippu, niin kauvan, kuin ihmisellä on vatsa, joka tahtoo murkinansa… Nälkäruoskaa ei voi hävittää muuten, kuin hävittämällä vatsan. Porvarillinen yhteiskunta toki sallii sen nälkäruoskan ajaman mennä valitsemaan työtä, mutta se sosialistien nälkäruoska ei sitäkään vapautta jätä…"
Jurvan väen mielet synkistyivät. Tarvaalaiset iloitsivat. Harhamasta tuntui, kuin olisi Takalan Ville yhdellä kysymyksellä todistanut, että hän oli valinnut oikean tien yhtyessänsä tarvaalaisiin. Jurva yritti puolustautua, selittäen:
— "Tässä onkin kysymys siitä, että porvareilla on kaikenlaisia joutilaita päällysmiehiä elätettävänä."
Takala tarttui sanoihin entistään innokkaampana kysyen:
— "Eikö sosialistisessa yhteiskunnassa tarvita päällysmiehiä?… Annetaanko siellä jokaisen tehdä mitä vaan itse haluaa, maata joutilaana ja kumminkin maksetaan vaan palkka?…"
Jurvan joukko-ihminen oli ymmällä. Takala jatkoi: