* * * * *
Kun Harhama oli alkanut teoksensa, laskeutui Perkele Lammaskallion kivensyytä myöten Unelma-luolaan ja istuutui valta-istuimellensa, kutsuen pääenkelinsä eteensä. Hän heittäytyi istuimellensa lepoasentoon ja puhui ihastuneena:
— "Nyt on voitto!"
— "Voitto!… Voitto!… Voitto!" — kertasivat kumartuvat palvelijat. Värit karkeloivat vilkkaina, unelmat kauneina. Perkele jatkoi:
— "Nyt nukkuu maailma lihan käsivarrella… Nyt lämmittelevät
Jehovan papitkin vaimojensa sylissä… Jehovan verkot ovat tyhjät."
— "Ja joka ei ole Jehovan verkossa, se kulkee sinun poluillasi", — keskeyttivät palvelijat.
Ja yhä kirkkaammin paistoi kuunvalo luolan laesta ja iltaruskoiset verhot rusottivat laskoksina. Perkele jatkoi voiton-ilolla:
— "Koko maailma on kypsä: 'Rakkaus'… pyh!… Niin: 'rakkaus' on omenana, joka on eukon kädessä. Se kääntää miehen Jehovan kirkkotieltä tytön luhtiin…"
— "Ja siellä" — yrittivät palvelijat.
— "Siellä ei Jehovan virsiä veisata", — keskeytti Perkele. —
"Jehova on luonut miehen kylkiluusta itsellensä surmankiven."