— "Niin. Surullistahan se on, mutta minkä sille tekee… Elämä näkyy olevan semmoinen, että se turmelee itsensä… Koko elämä on jo pilalla…"
Miira-rouva oli kuunnellut puhetta surullisena, posket punaisina, mieli hehkuvana. Kun hänen miehensä oli lopettanut, lausui hän:
— "Katsokaa! Se on meidän vikamme, että me vaan sanomme, että 'minkäpä sille tekee'… Me emme saa niin sanoa!… Meidän täytyy voida tehdä… Meidän… Ah, sinä Ooma! Katsokaa meidän talonpoikia tuolla pohjoisessa! Koska niiden auttaa sanoa että: 'minkäpä sille mahtaa!'… Niiden on pakko 'mahtaa' ja kun ne kerran tahtovat, niin ne voivat…"
— "Sinä, Miira, taas innostut liiaksi", — tarttui tohtori Irmanne hienosti. "Elämää ei ole niin helppo käännellä, kuin maata… Elämä on aivan itsevaltias."
— "Ah, sinä Ooma!… Elämä on itsevaltias, jos sille antaa vallan", — innostui Miira-rouva ja jatkoi posket hehkuvina:
— "Se epäröiminen ja arkailu on kansallisuusasiassakin meidän turmiomme. Meissä ei ole rohkeutta… intoa… itseemme luottamusta… Me aivan kuin häpeilemme itseämme… Me emme tunne omaa suuruuttamme… No taas sinä, Ooma, hymyilet… Siinä se on. Häntäkään minä en saa uskomaan, että meillä suomalaisilla on suurempi, tai miten sanoisin, syvempi muinaisuus, kuin millään muulla kansalla maailmassa…"
Hänen poskensa hehkuivat ja silmissä loisti nuoren tytön katse, tytön, joka hehkuu armaallensa. Maisteri Kiiamo yritti puhua:
— "Vaikkapa nyt muinaisuutemme ei olisikaan maailman suurin…"
— "Joko Tekin maisteri epäilette?" — kiehahti Miira-rouva jatkaen: "Sanokaapa onko minkään muun kansan pakanuuden aika niin syvä kuin Suomen kansan? Ottakaa kreikkalaiset! Mitä ovat heidän jumalansa ja tarustonsa meidän Kalevalan rinnalla? Niissä ei ole sitä syvyyttä… sitä raskautta… sitä vanhuuden tuoksua… sitä syvää elämän tuntemista luonnosta, joka tuoksuaa meidän Kalevalasta ja muinaisuudesta. Ne ovat Kalevalan rinnalla ikäänkuin jonkun yksityisen runoilijan tekemiä…"
— "Kyllä siinä on perää, että me emme osaa vielä ylpeillä itsestämme. Meissä ei ole kansallista ylpeyttä", tarttui maisteri Kiiamo.