— "Millähän sitä sinäkin otat. Ei ole miehessä muuta mieheksi sanottavaa, kuin housut", — keskeytti Orri Horma.
— "Herroilla on kapitaali, mutta kansalla on voima", — kiivastui Horri. Pariin sataan nouseva hurja tukkilaisjoukko huusi taas voimakkaan hyvähuudon.
— "Voima!" — jatkoi vanha Horma. "Missähän se sinunkin voimasi on?"
— "Entistä on kotona ja puurokupista sitä toista saadaan, kun entinen loppuu", — kerskaili Aapo Horri.
— "Hyvä!… Oikein, Aapo!" — iloitsivat tukkilaiset.
— "Huutamatta siellä pedot!" — komensi isäntä.
— "Kunpa ensin puuroa hankkisit", — yritti joku tarvaalaisista naisista.
— "On ennen hankittua… Ei kun otetaan riistäjiltä omansa pois", — räyhäsi taas joku Aapo Horrin joukosta vastaukseksi. Joukkoihmiset olivat jo savuavia kekäleitä. Vihaiset silmät kiiluivat himmeästi valaistusta huoneesta ja sen miltei pimeästä eteisestä. Jättiläisen näköinen Orri Horma lausui halveksivasti:
— "Otetaan!… Hyvähän sitä on ottaa, mutta millähän se otetaan."
— "Milläkö oma otetaan?… Häh?" — tarttui Aapo Horri röyhkeänä. "Vai ei vanha tikka tiedä, millä toukka puusta noukataan… Pihdit ne ovat, jotka pitävät ja käsivarsi vaan vetää, mutta käsivarren päässä on kansa vetämässä. Risuja ne ovat herrojen ripakintut, kun kansa ponnistaa, että pöksyt piukkavat… Näyttäkääpä pojat millä sitä toukka puusta otetaan. Tupet tyhjäksi! Hei!"