* * * * *
Puoliyö oli jo ohi. Harhaman puoluelaiset ryhtyivät perustamaan paikkakunnan valtiollista järjestöä: "Salolan seuraa". Miehet ja naiset kirjoittautuivat sen jäseniksi. Samaan aikaan pani Aapo Horri toimeen rahankeräyksen oman puolueensa hyväksi. Hattu kulki miehestä mieheen. Jokainen pani siihen, minkä voi. Nuori sosialistinen palvelustyttö, Silva, huusi silloin väen joukosta:
— "Minulla ei ole mitä antaa, mutta joka panee minun puolestani sosialisteille viisimarkkasen, se saa maata yön minun käsivarrellani."
— "Kelpaako hopeassa?" — kysyivät useat sosialistit yhtä aikaa.
— "Vaikka vaskessa", — vastasi Silva ja kohta oli joukko miehiä rahoinensa hatun ympärillä.
— "Jo nyt tuli pestit monelta mieheltä!" — kerskui Aapo Horri.
"Kestääkö käsivarsi?"
— "Kestää aatteen puolesta… Ja öitä riittää", — innostui tyttö, joka aatteensa puolesta luovutti käsivartensa. Vanhat siveellisyyskäsitteet törmäsivät uutta vastaan.
— "Herra siunaa tätä turmelusta!" — valittelivat vanhat naiset hämmästyneinä, Harhama katseli tyttöä kuin Looljaa. Horman Orri kauhistui ja huusi:
— "Semmoisia riivatulta ne ovat… Myövät jo lihaansa… Porttoja ne paholaiset ovat ja porton tekijöitä… Ja semmoinen joukko jos saisi vallan, niin äpäräkasarmeilla ne täyttäisivät maat ja mannut."
— "Ja ne ne sitten lähtevät maailmaa puhdistamaan. Porttoudella ja lialla ryvettävät kaikki", — kuului toisia ääniä. Aapo Horri jatkoi keräystänsä rauhallisena.