— "Aapo Horrin työtähän se on koko turmelus… Pty-hyi!" — huusi eräs perheen isä nyrkkiään näyttäen. Aapo Horri veti suunsa ilkeään hymyyn ja lausui:
— "Älä mukise, puuron pilaaja, tai lyödään valtti pöytään ja puhdistetaan teidän joukon nenän-alus!… Sieltä se Horrin Aapo on konstit oppinut… Teidän talossa sitä on suutarin opissa oltu… Siellä on opetettu vihkimättä henttua halaamaan ja neitosia portoiksi pilaamaan."
— "Hampaat sietäisi ruotukselta suulakeen siirtää. Koitapas niistää meikäläisten nenää!" — raivostui Orri Horma.
Mielten kauhu nousi vihan vaahtona. Aapo Horri puhui ilkeällä äänellä:
— "No, kun käsketään, niin pitää totella", — ja Harhaman puoleen kääntyen lisäsi hän: "Muistaako puhuja tikapuita Valkean talon ja koivua Valkamalan akkunan alla?"
— "Mitä sitten?" — kysyi Harhama oudostuen kysymystä.
— "Muuten vaan kysyn, kun käsketään… Minä olen niissä istunut suutarin-opissa", — vastasi Horri pirullisella eleellä. Harhama seisoi mykkänä. Hän tunsi rinnassaan kuin puukon kären kaivelevan. Hän muisti vakoilijat ja niistä johtuvat jutut Valkamalassa. Puolueen kunnia vilahti hänen silmissänsä ensimäisenä. "Taas se jalkapuu!" — pisti häntä ajatus. Vaivoin sai hän salatuksi hämmästyksensä ja kysyi jyrkästi:
— "Mitä tähän asiaan kuuluvat koivut ja tikapuut? Seuralle olisi valittava nyt toimikunta", — lisäsi hän nopeasti, tahtoen johtaa mielet toisaalle. Mutta Aapo Horri seisoi nyt jo ase kädessä. Hän jatkoi kovalla, pistelevällä äänellä:
— "Muistaako puhuja myös, miten rouva Esempio sattui aina myöhästymään 'kylässä'…"
Harhama ei voinut sanaakaan vastata. Hänen kannattajansa olivat ymmällä, koska eivät käsittäneet asiaa. Harhama tunsi jalkapuun rutistavan. Hänen oma elämänsä kieri nyt keränä häntä vastaan ja uhkasi häväistä sen puolueen, jonka luottamusmiehenä hän liikkui. Aapo Horri jatkoi entiseen tapaansa, voiton ilolla: