Korpi seisoi mykkänä. Korpin huuto kuului pahan enteenä.
Talvi kallistui jo keväänkorvalle. Päiväsydännä kimmelteli jääriite puiden oksilla veden valelemana. Vaalit olivat tulossa ja Harhama kulki viime matkojansa. Väliaika olikin kulunut suuremmitta häiriöittä. Hän oli jo pitänyt mielestänsä viimeisen puheensa ja oli matkalla kotiinsa, mieli hyvänä siitä, että oli jalkapuustansa päässyt.
Oli päivänpaisteinen sunnuntai. Hän hiihti suksilla suuren Routakorven läpi, käyttäen oppaanaan aurinkoa. Erämaan rauha haukotteli joka oksalla, kurkisteli joka kuusen latvassa, ja äänettömyys kyykötti kaikkialla. Harhamasta tuntui, kuin kulkisi hän kuoleman kotimailla. Hän nautti siitä ja nousi synkkyyden siivillä taas mielikuvituksensa maailmoihin, jumala-sumujen keskelle. Musta korppi seurasi häntä korven halki, lennellen hänen ympärillänsä.
Korvessa kohtasi Harhama tuntemattoman tukkityömiehen yksin hiihtelemässä. Mies tervehti häntä, kysyen:
— "Ettekö te ole se herra Harhama?"
— "Kyllä."
— "Sitähän minä… Minä satuin kerta teitä kuulemaan. Eikö sitä nyt joutaisi tukkilaisille puhumaan?"
— "Tietysti… Aivan mielelläni… Mutta missä ne tukkilaiset ovat?" — vastasi Harhama.
— "Tästä vähän matkan päässä on sauna… Ne ovat sosialisteja kaikki, mutta niissä on paljon uskonnollista väkeä… Harhaman pitäisi niille juuri selittää meidän puolueen kanta uskontokysymyksessä ja osottaa sosialistien jumalattomuus… Se vaikuttaa", — selitteli tuntematon.
Harhama seurasi tuntematonta "saunalle". Se oli tilapäisesti hylkypuista rakennettu, mullalla ja kuusen oksilla tilkitty suojus. Sisältä oli se runsaasti kaksikymmentä metriä pitkä, soikea "basilika". Ovensuussa oli sisään lämpenevä uuni. Lattiana oli maa, penkkeinä muutamia hirsiä. Akkunaa ei ollut, vaan valaistiin "sauna" pärevalkealla. Suojus oli niin matala, että pitkä mies sopi siinä paraiksi seisomaan. Noin kolmesataa miestä oli koolla tässä omituisessa saunassa, jonka edustalla paloi hiilihauta ja vähän loitompana tappelivat korpit ja varikset hevosen raadosta. Kun Harhama lähestyi saunaa, lausui eräs ulkona seisova mies tovereilleen, niin että hän kuuli: