— "Sinä, joka olet synnyttänyt ijankaikkisuuden ja puhaltanut suustasi äärettömyyden, olet hävittävä Jehovan, kuin sumun", — todistivat ihastuneet palvelijat. Perkele jatkoi:
— "Jehova on taas Harhaman tielle paulojansa virittänyt. Hän on eksyttänyt jo palvelijakseni kääntyneen Varpalan puhumaan Hänen puolestansa profeetta Natanaelina… Hän luuli sillä säikäyttävänsä Harhaman pois Batsebansa luota. Hän luuli puristavansa häneltä kunniaksensa uudet katumuspsalmit, kuten Davidilta, siltä raukalta, mutta Hän erehtyi… Hän näyttikin Harhamalle punaista ärsytysliinaa… Hän näkee voimattomuutensa minun edessäni…"
Palvelijoiden mairitteleva ylistyslaulu tulvasi taas ja täytti ihanan temppelin sadat ja sadat holvit ja pylväistöt. Sen loputtua lausui Perkele ylpeänä:
— "Ihmissydän on se valta-istuin, josta maailmoita hallitaan, ja sillä istuimella…"
— "Sillä istuimella olet sinä istuva ijankaikkisesta ijankaikkiseen", — keskeyttivät palvelijat.
Tulinen, ylpeä kotka ilmestyi ylös Perkeleen kohdalle, pidellen hänen päänsä päällä kultaista hehkuvaa kruunua. Perkele käveli majesteetillisena. Häikäisevä hohde säteili hänestä, ja häilähteli hänen jumalallisista liikkeistänsä, kuin hieno punertava savu-utu. Hän antoi merkin. Vesitemppeli värähti ja sinisalamana ilmestyi enkeli Iiranto Perkeleen eteen, otti enkelimuotonsa ja lausui Perkeleelle:
— "Sinä, maailman perustus, olet minut kutsunut…"
— "Ilmoittamaan palvelijoilleni viimeistä voittoani, jonka minulle hankit", — keskeytti Perkele.
Iiranto seisoi herransa edessä lihaksi tulleena ihanuutena ja lausui:
— "Sinun palvelijasi Harhama on pelastettu Jehovan kynsistä… Hän kirosi Jehovan…"