— "Se luuli olevansa ihminen… Auttakoon nyt itseänsä ja meitä, jos on ihminen…"
Mutta maailmankurjuus vastaa Varpalan Marin tavoin: — "Mennään kauvemmaksi korpeen, niin emme ole ihmisten jaloissa…"
Ja he painautuvat taas nöyrinä ristiänsä vasten… Heissä on kehittynyt jumaluuden korkea hyve… He ajattelevat solvaajistansa:
— "He eivät tiedä, mitä he tekevät…"
Harhama keskeytti ja katseli pilvenlönkää, joka nousi kukkulan takaa mustana vuorenhuippuna. Hän ajatteli sitä katsellen:
— "Miten majesteetillista! Niin mahtavana on esempio-ihmisenkin sielun puhtaus nouseva kerran omalla voimallaan häväistyksen ja väärinymmärrysten likaisista sumuista. Se on loistava halki maailman ihmishyveen esikuvana… Jahkahan kirjani valmistuu…"
Haukka istahti petäjän latvaan ja sattui juuri semmoiselle kohdalle että näytti istuvan mustana kohoavan pilven huipulla.
* * * * *
Samassa koputettiin ovelle.
Harhama peitti kiireesti työnsä, jota hän ei halunnut kenellekkään vilaukseltakaan näyttää.