— "Ei haukka, vaan pilvi… Katso, miten komeana kohoaa!… Tuota pirua kun kiusaa!" — lopetti hän, tavottaen lyödä kärpästä, joka kiusotteli hänen paljasta päälakeansa. Sala jatkoi:
— "Maalaa sinä haukka ja sen taustaksi mahtava pilvi!… Mitä sinä kärpäselle suututtelet!… Pitäähän sitä nyt sinunkin päässäsi jotain eläinkuntaa olla", — muutti hän puheensa, kun Halla yhä taisteli kärpästä vastaan. Ja hän lopetti:
— "Muistatko sinä Erkki Arvolan?"
Harhaman huoneeseen helähti musta kukka. Se oli mustaksi värjäytynyt aistipunakukka. Hän säpsähti nimeä kuullessaan. Erkki Arvola oli rouva Esempion nuoruudensulhanen ja hänestä tuntui kiusalliselta kuulla hänen nimeänsä mainittavan. Siinä oli seassa jotain mustasukkaisuutta ja jotain sekavaa. Kumpikaan vieraista ei tietänyt hänen suhteestaan rouva Esempioon ja alkoivat vapaasti jatkaa keskusteluaan:
— "Kuka nyt Erkin unohtaisi!" — vastasi Halla naurahtaen ja Sala jatkoi taas:
— "Erkkihän oli myös taiteilija… Maalailikin aika siroja tauluja… Heitä nyt hiiteen se kärpänen!… Eihän se nyt sinulta koko päätä syö… Mutta Erkki oli viinan palvelija… Ja kukapa sitä juomaa ei palvelisi…"
— "Ainahan se Erkki otti ryypyn… Mutta se oli mies, jota ei olisi saanut itseänsä sikahumalaan asti juomaan, vaikka olisi laulanut", — tarttui Halla innostuneena.
Musta aistipunakukka heloitti huoneessa voimakasvärisenä… Harhama ei juuri muuta nähnyt. Sala jatkoi, paperossia sytyttäessään:
— "Erkki — pah — hah — Erkki, kuten sanoin maalaili… Jurvelin — se hauska ukko, muistathan, jolla oli suuri talo Antinkadulla — Jurvelin kerran tahtoi tehdä pilkkaa Erkin ryypiksimisistä ja tilasi Erkiltä taulun, 'Ryyppylasi' eli 'Tillikka'… Tuosta pilvestä ja haukasta johtui nyt asia mieleeni… Jurvelin oli Erkille selittänyt tilausta tehdessään hyvin vakavana että: Sinä kun olet jo tutkinut 'tillikan' sisältä ja ulkoa, niin maalaapa minulle ryyppylasi!… Kylläpä haisevat letut hyvältä… Mutta Erkki teki kepposen: Hän maalasi ukko Jurvelinin itsensä ja ukon käteen viinalasin…"
Molemmat miehet nauroivat vanhalle muistolle. Harhama katseli mustalehtistä aistipunakukkaa. Sala jatkoi: